Ero sivun ”Mantšukuo” versioiden välillä

|vuosi_alku = [[1932]]

|vuosi_loppu = [[1945]]

'''Mantšukuo''' ({{K-ja|満州国|Manshūkoku}} "Mantšurian”Mantšurian valtio"valtio”) oli [[Japani]]n alainen [[nukkevaltio]] [[Mantšuria]]ssa vuosina [[1932]]–[[1945]]1932–1945. Mantšukuo perustettiin helmikuussa [[1932]] turvaamaan Japanin [[Guandong-armeija|Kwantungin armeijaarmeijan]]n suorittama Mantšurian miehitys. Mantšukuon itsenäisyyden tunnustivat useat Euroopan valtiot, mukaan lukien [[Suomi]], [[Natsinatsi-Saksa|Saksa]] ja [[Neuvostoliitto]], sekä muutamat Aasian ja latinalaisen Amerikan valtiot.

Japani oli [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] kustannuksella vahvistanut vaikutusvaltaansa Koillis-Kiinassa eli Mantšuriassa voittamastaan [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän-Japanin sodasta]] (1904–1905) alkaen. [[Guomindang]]in yrittäessä 1920-luvulla saada Kiinan keskushallintoa toimimaan japanilaiset alkoivat entistä voimakkaammin pelätä Mantšuriassa hankkimansa valta-aseman menettämistä.

Mantšurialainen kenraali [[Zhāng Xuéliáng]] kieltäytyi pysäyttämästä Japanin [[Guandong-armeija|Kwantungin armeija]]narmeijan vartioiman [[Etelä-Mantšurian rautatieyhtiö]]n kanssa kilpailevaa rautatie- ja satamahanketta.

Lähellä [[Shenjang]]ia (silloin Mukden) [[Mukdenin välikohtaus|räjähti pommi]] rautatiellä, mikä tarjosi Kwantungin armeijalle syyn valloittaa hallussaan olevan rautatievyöhykkeen lisäksi Etelä-Mantšuria [[18. syyskuuta]] [[1931]] alkaen muutamassa päivässä.

Pommiräjähdyksestä vastuullisiksi japanilaiset epäilivät kiinalaisia sotilaita. Kwantungin armeija hyökkäsi kiinalaisia vastaan, jotka olivat juuri teloittaneet japanilaiseksi vakoilijaksi epäilemänsä henkilön. Kiinan armeija ei vastustanut aktiivisesti japanilaisia ymmärtäen välikohtauksen olevan syy [[Mantšuria]]n haltuun ottamiseen. Japanilainen kenraali [[Kenji Doihara]] [[hirttäminen|hirtettiin]] [[sotarikollinen|sotarikollisena]] [[1948]] tuomittuna [[hyökkäyssodan suunnittelu]]sta [[Mantšuria]]n valtaamiseksi. Hänen epäillään everstinä toimiessaan järjestäneen [[Mukdenin välikohtaus|Mukdenin välikohtauksen]].

Yhdysvaltain Kiinan asianhoitaja Johnson ilmoitti [[22. syyskuuta]] [[1931]] Yhdysvaltain ulkoministeri Stimsonille, että Japanin menettely oli [[27. elokuuta]] [[1928]] solmitun [[Kellogg–Briand-sopimus|KelloggKellogg–Briand-Briandin sopimuksen]] vastainen. Sopimus kielsi hyökkäyssodan kansainvälisen politiikan keinona.

[[Kiinan tasavalta|Kiinan tasavallan]] hallitus vetosi [[Kansainliitto]]on, joka lähetti valtuuskunnan Kiinaan selvittämän tilannetta. Valtuuskunta raportoi tilanteesta vasta syyskuussa 1932 vaatien Japania palauttamaan [[Mantšuria]]n Kiinalle. Kansainliiton asiaa koskevassa istunnossa 40 valtion edustajat totesivat Japanin syylliseksi sotaan ja vaativat sitä vetäytymään. [[Thaimaa|Siam]] (nykyisin [[Thaimaa]]) pidättäytyi äänestämästä ja päätöslauselmaa vastaan äänesti Japani, jonka edustajan [[Yōsuke Matsuoka]]n mielestä Kiina keisarivallan kumoutumisen jälkeen ja sisällissotaan ajautuneena ei enää ollut valtio.

Kansainliitto ei käytännössä voinut tilanteelle mitään, koska [[Yhdysvallat]] ei ollut sen jäsen, ja koska Britannia[[Yhdistynyt kuningaskunta]] halusi turvata kauppansa Japanin kanssa. BritanniaYhdistynyt kuningaskunta oli omaksunut Japani-myönteisen politiikan jo [[1902]] pyrkiessään vastustamaan Venäjän vaikutusvaltaa [[Kaukoitä|KaukoidässäItä-Aasia]]ssa. Sotaa pelätessään Kansainliitto ei julistanut Japania edes asevientikieltoon.

Mantšukuon tunnustivat ensin [[Japani]], [[Saksa]] ([[12. toukokuuta]] [[1938]]), [[Italia]] ([[29. marraskuuta]] [[1937]]), [[VatikaaniVatikaanivaltio]] ([[18. huhtikuuta]] [[1934]]), [[El Salvador]] ([[3. maaliskuuta]] [[1934]]), [[Dominikaaninen tasavalta]] ([[1934]]), [[Neuvostoliitto]] ([[23. maaliskuuta]] [[1935]] ''[[de facto]]'' ja [[13. huhtikuuta]] [[1941]] ''[[de jure]]''), [[Espanja]] ([[2. joulukuuta]] [[1937]]) ja [[Unkari]] ([[9. tammikuuta]] [[1939]]).

[[toinenToinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana sen tunnustivat vielä [[Slovakia]] ([[1. kesäkuuta]] [[1940]]), [[Vichyn Ranska]] ja [[Romania]] ([[1. joulukuuta]] [[1940]]), [[Bulgaria]] ([[10. toukokuuta]] [[1941]]), [[Suomi]] ([[18. heinäkuuta]] [[1941]]), [[Tanska]] ([[elokuu]]ssa [[1941]]), [[Itsenäinen Kroatian valtio|Kroatia]] ([[2. elokuuta]] [[1941]] ), [[Wang Jingwei]]n Kiina ([[30. marraskuuta]] [[1940]]), [[Thaimaa]]Siam ([[5. elokuuta]] [[1941]]) ja [[Filippiinit]] ([[1943]]).

Mantšukuon ja [[Mongolian kansantasavalta|Mongolian kansantasavallan]] rajat olivat kiistellyt, mikä johti [[1939]] konfliktiin mongoliratsuväen ja mantšuratsuväen kesken [[Halhin-Golin taistelut|Halhin-Gol]]issaGolissa. Konflikti laajeni nopeasti Mongolian armeijan, Neuvostoliiton [[työläisten ja talonpoikien puna-armeija|puna-armeija]]n sekä Japanin Kwantungin armeijan väliseksi yhteenotoksi. Toisen maailmansodan ajan loppuun saakka tilanne vakautui, koska Japani ja Neuvostoliitto solmivat viideksi vuodeksi [[Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus|hyökkäämättömyyssopimuksen]] huhtikuussa [[1941]]. Neuvostoliitto hyökkäsi Japania vastaan vasta Saksan tultua kukistetuksi suurin voimin elokuussa [[1945]].

== Neuvostoliiton hyökkäys KaukoitäänItä-Aasiaan 1945 ja rauha ==

Mantšukuo lakkasi olemasta Japanin antauduttua toisessa maailmansodassa. Neuvostoliiton [[8. elokuuta]] [[1945]] julistaman sodan tuloksena neuvostojoukot hyökkäsivät japanilaisia vastaan Mantšuriassa. [[Taistelu Mantšuriasta|Taistelussa Mantšuriasta]] valtasivat neuvostoliittolaiset sen, ja [[Pu Yi]] jäi neuvostoliittolaisten vangiksi. Hänet luovutettiin kiinalaisille.