Ero sivun ”Suomen III armeijakunta (talvisota)” versioiden välillä

'''III armeijakunta''' (III AK) oli [[Suomen puolustusvoimat|Suomen armeijan]] [[yhtymä|sotatoimiyhtymä]] [[talvisota|talvisodassa]]. III armeijakunta sekä [[Suomen II armeijakunta (talvisota)|II armeijakunta]] ja myöhemmin siitä irrotettu [[Suomen I armeijakunta (talvisota)|I armeijakunta]] muodostivat [[Kannaksen armeija]]n. III AK vastaisi Karjalankannaksen itäosan puolustuksesta ja osallistui kiivaisiin taisteluihin [[Vuoksi|Vuoksen]] ja [[Taipaleenjoki|Taipaleenjoen]] rannoilla.

* [[kenraalimajuri]] [[Erik Heinrichs]] [[1939]] &ndash;– [[19. helmikuuta]] [[1940]]. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s. 419</ref>

* kenraalimajuri [[Paavo Talvela]] [[20. helmikuuta]] 1940 &ndash;– [[122. huhtikuuta]] 1940. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s. 426</ref>

[[Puna-armeija]]n [[Karjalan kannas|Karjalan kannaksella]] toimineiden joukkojen tavoitteena oli [[Talvisotatalvisota|talvisodan]] aikana lyödä [[Suomen puolustusvoimat]] taistelualueellaan. Hyökkäyksen painopisteeksi oli määrätty [[Viipuri]]n ja [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]in välisen rautatien suunta. <ref>Jorma Järventaus jne.: "Suomi sodassa" s.50</ref>

Talvisodan alkaessa Karjalan kannaksella hyökkäsi Suomen alueelle [[Neuvostoliiton 7. armeija|Neuvostoliiton 7. Armeija]], jota komensi 2. luokan armeijakomentaja V. Jakovlev. 7. Armeijaan kuului sodan alkaessa yhteensä yhdeksän [[Neuvostoliiton divisioonien määrävahvuus talvisodassa|divisioonaa]] ja panssariarmeijakunta. Alueelle oli siis ilmeisesti keskitetty lähes 200 &nbsp;000 miestä, n.noin 15001&nbsp;500 panssaroitua ajoneuvoa sekä n.noin 900 tykkiä ja kranaatinheitintä. <ref>Jorma Järventaus jne.: "Suomi sodassa" s.50</ref>

Joulukuun 1939 aikana [[Stavka|Neuvostoliiton pääsotaneuvosto]] totesi Puna-armeijan kärsineen merkittäviä tappiota ja epäonnistuneen Suomen valtaamisessa lyhyessä ajassa (kuten ennakkoon oli arveltu). Pääsotaneuvosto arvioi tehdyiltä suunnitelmilta puuttuneen todellisuuspohjan ja totesi suomalaisten puolustuskykyä aliarvioidun merkittävästi. Tästä syystä pääsotaneuvosto päätti perustaa Suomea vastaan uuden, Luoteisen Rintaman, jolle annettiin käytettäväksi merkittävä määrä [[Neuvostoliiton divisioonat talvisodassa|uusia joukkoja]]. Helmikuussa 1940 Kannaksella hyökkäsi lisäkeskitysten jälkeen n.noin 600 &nbsp;000 miestä, 1200-14001&nbsp;200–1&nbsp;400 panssaroitua ajoneuvoa, joita tuki lähes 4 &nbsp;000 tykkiä ja kranaatinheitintä. Kaikkiaan alueella laskettiin toimivan noin 25 divisioonaa. <ref>Jorma Järventaus jne.: "Suomi sodassa" s.50-51</ref>

SuomenIII jaArmeijakunta Neuvostoliitonvetäytyi välisenuudelle talvisodanvaltakunnanrajalle taisteluttehdyn taukosivatrauhansopimuksen 12mukaisesti 15. maaliskuuta tehdynklo [[Moskovan10 rauhansopimusja (1940)|Moskovan25. rauhan]]maaliskuuta perusteellaklo seuraavana20 päivänävälisenä 13aikana. maaliskuutaRauhansopimuksessa klovetäytymismatkaksi oli määritelty vähintään seitsemän kilometriä 11vuorokaudessa. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 42 s.30 316</ref>

Joukkojen kotiuttamista ei aloitettu vielä tämänkään jälkeen vaan asteittain siten, että ensin lomautettiin mm.muun muassa maatalousväestöä lähestyvien kevättöiden vuoksi. Aluksi ei myöskään puhuttu kotiuttamisesta vaan lomauttamisesta, jotta miehien nopea uudelleen kutsuminen palvelukseen olisi ollut mahdollista. Lomauttamiset alkoivat vanhimmista ikäluokista 15. huhtikuuta ja päättyivät pääosin kesäkuun puoleenväliin mennessä. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 ss.392-393</ref>

*== Katso myös: ==
*[[Talvisodan puolustusvoimien kotiuttaminen]]