Wikipedia

Ero sivun ”Casimir Ehrnrooth (kenraali)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Laajennetaan, kun on nyt etusivulla ja kaikkea...
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|kertoo sotilaasta ja Bulgarian pääministeristä Johan Casimir Ehrnroothista. Vuorineuvoksesta kertoo artikkeli [[Casimir Ehrnrooth]].}}
 
[[Kuva:Johann Casimir Ehrnrooth.jpg|thumb|Johan Casimir Ehrnrooth toimiessaan Bulgariassa vuosina 1880-18811880–1881.]]
'''Johan Casimir Ehrnrooth''' ([[26. marraskuuta]] [[1833]] [[Nastola]] &ndash;– [[155. helmikuuta]] [[1913]] [[Helsinki]])<ref name="Kenraalit">{{Kenraalit ja amiraalit|89|Ehrnrooth, Johan Casimir}}</ref> oli suomalainen [[SuomiVenäjän keisarikunta|suomalainenVenäjän keisarikunnan]] sotilas,armeijassa jokapalvellut toimi neljänupseeri ([[Venäjän keisari|keisarinkenraaliluutnantti]] valtakaudelle1878), ulottuneenjoka uransatoimi aikana1880-luvun muunalussa muassajonkin aikaa [[Bulgaria]]n pääministerinä sekä vuosina 1888–1891 Suomen [[ministerivaltiosihteeri]]nä.
 
==Elämänvaiheet==
Sotilasuransa aikana [[kenraaliluutnantti|kenraaliluutnantin]] arvoon kohonnut Ehrnrooth osallistui [[Tšetšenia]]ssa [[Šamil|Imaami Šamilin]] johtaman kapinan kukistamiseen, taisteluihin [[Puola]]n kapinallisia vastaan ja [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] joukkojen vastaisiin taisteluihin Bulgariassa. Tsaarin luottomieheksi kohonnut Ehrnrooth nousi [[Venäjä]]n vaikutuksella juuri itsenäistyneen Bulgarian sotaministeriksi ja samalla Alexander II:n neuvonantajaksi vuonna [[1881]], jonka jälkeen nimitettiin ruhtinaskunnan ulkoministeriksi ja lopulta myös ministerineuvoston puheenjohtajaksi, pääministeriksi. Bulgariasta Ehrnrooth palasi Venäjälle ja nousi Suomen [[ministerivaltiosihteeri]]ksi vuosiksi [[1888]]−[[1891]].
Casimir Ehrnrooth kuului Ruotsin vallan aikana aateloituun [[Ehrnrooth]]in sotilassukuun, jonka arvellaan saapuneen Suomeen [[Pommeri]]sta [[Baltia]]n kautta 1500-luvulla. Hänen vanhempansa olivat [[Suomen sota|Suomen sodassa]] kunnostautunut ja sitten Venäjän palvelukseen siirtynyt kenraalimajuri [[Gustaf Adolf Ehrnrooth]] (1779–1848) sekä Johanna Christina [[von Platen]]. Casimir Ehrnrooth syntyi vanhempiensa omistamassa [[Seestan kartano]]ssa Nastolassa.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=3265|nimi=Ehrnrooth, Johan Casimir (1833 - 1913)|tekijä=Raimo Savolainen|ajankohta=6.9.2001}}</ref> Hänen sisaruksiaan olivat muun muassa kirjailija [[Adelaïde Ehrnrooth]] ja kenraaliluutnantti [[Robert Ehrnrooth]]. Vuorineuvos [[Georg Casimir Ehrnrooth]] oli hänen veljenpoikansa.<ref>{{Kansallisbiografia|id=6606|nimi=Ehrnrooth (1500 - )|tekijä=Veli-Matti Autio|ajankohta=6.6.2003 (päivitetty 10.9.2008)}}</ref>
==Katso myös==
 
Ehrnrooth opiskeli 1843–1845 [[Helsingfors Lyceum]]issa ja kouluttautui 1845–1850 upseeriksi [[Haminan kadettikoulu]]ssa. Hän aloitti sotilasuransa [[Kornetti (sotilasarvo)|kornettina]] Henkivartioväen Ulaanirykmentissä. Hän opiskeli [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] yleisesikunta-akatemiassa 1852–1855 suorittamatta tutkintoa. Vuonna 1855 Ehrnrooth ylennettiin aliratsumestariksi ja hän osallistui [[Oolannin sota|Oolannin sodan]] aikana [[Viipuri]]n ja [[Rajajoki|Rajajoen]] välisen rannikko-osuuden puolustamiseen. Vuonna 1856 hänet lähetettiin [[majuri]]ksi ylennettynä [[Kaukasia]]an, jossa hän osallistui sotaretkeen vuoristoheimoja vastaan [[Tšetšenia]]ssa ja [[Dagestan]]issa (ks. [[Šamil]]).<ref name="Kenraalit" /> Vuonna 1858 hänet palkittiin urhoollisuudestaan kultaisella sapelilla ja hän yleni nopeasti.<ref name="KB" /> Ehrnrooth ylennettiin 1859 [[Everstiluutnantti|everstiluutnantiksi]], 1862 [[eversti]]ksi ja 1868 [[kenraalimajuri]]ksi. Hän osallistui [[Tammikuun kansannousu|Puolan kapinan]] kukistamiseen ja palveli 1863 [[Czestochowa]]n kaupungin sotilaskomentajana [[Varsova]]n ja [[Wien]]in välisellä rautatiellä sekä keväällä 1864 jonkin aikaa [[Olkusch-Miechovska]]n sotilasalueen vt. komentajana.<ref name="Kenraalit" />
* [[Ehrnrooth]]
 
===Bulgariassa===
Palveltuaan useissa eri tehtävissä Ehrnrooth nimitettiin 11. jalkaväkidivisioonan komentajaksi joulukuussa 1876, missä tehtävässä hän osallistui myös [[Turkin sota]]an 1877–1878. Hän haavoittui [[Oltenitsan taistelu]]ssa kesäkuussa 1877 ja sai seuraavan vuoden marraskuussa ylennyksen kenraaliluutantiksi.<ref name="Kenraalit" /> Sodan jälkeen Venäjän keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]] halusi muodostaa [[Osmanien valtakunta|Turkilta]] valloitetusta Bulgariasta Venäjän [[puskurivaltio]]n. Bulgarian ruhtinaaksi valittiin 1879 [[Alexander von Battenberg]], Venäjän keisarinna [[Maria Aleksandrovna]]n veljenpoika ja Aleksanteri II:n suosikki. Tsaari päätti lähettää kenraali Ehrnroothin hänelle neuvonantajaksi ja niin tämä sai maaliskuussa 1880 eron sotilaspalveluksesta ja komennuksen uudelleen Bulgariaan. Hänet nimitettiin huhtikuun alussa Bulgarian sotaministeriksi.<ref name="Kenraalit" /><ref name="KB" /> Ehrnrooth saavutti nopeasti suuren vaikutusvallan vain 23-vuotiaaseen hallitsijaan, joka oli kuitenkin riippuvainen tsaarin suosiosta. Seuraavana vuonna Venäjän uudeksi hallitsijaksi tullut [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] ei ollut lainkaan yhtä suopea Alexanderia kohtaan kuin isänsä.<ref name="KB" />
 
Samaan aikaan keväällä 1881 Bulgariassa syntyi levottomuuksia ja ruhtinas siirtyi ulkomaille. Ehrnrooth nimitettiin poikkeusolojen vuoksi maaliskuussa 1881 sotaministeriyden ohella ensin sisä- ja ulkoministeriksi ja pian myös ministerineuvoston puheenjohtajaksi eli pääministeriksi. Alexanderin toimeksiannosta hän palautti maahan järjestyksen ankaralla otteella ja mahdollisti tälle maan valtiosäännön syrjäyttämisen ja diktatorisen vallan. Ruhtinas Alexander palasi Bulgariaan, jossa kansalliskokous valitsi hänet itsevaltiaaksi. Samana päivänä Ehrnrooth kuitenkin luopui tehtävistään ja palasi Venäjälle. Heinäkuussa 1881 hänet merkittiin takaisin armeijan upseeriluetteleoihin.<ref name="Kenraalit" /><ref name="KB" />
 
===Ministerivaltiosihteerinä===
Sotilasuralle paluun sijaan Ehrnrooth määrättiinkin tammikuussa 1882 Suomen ministerivaltiosihteerin apulaiseksi Pietariin.<ref name="Kenraalit" /> Hän ei tiettävästi suhtautunut tehtävään erityisen vakavasti ja ministerivaltiosihteeri [[Theodor Bruun]] ei arvostanut hänen kykyjään. Suomen poliittiset johtajat ja hallitusmiehet eivät pitäneet keisarille ja Venäjän sotaministerille lojaalia kenraalia sopivana henkilönä vahtimaan Suomen etuja valtakunnan yhtenäistämispyrkimysten nostaessa päätään.<ref name="KB" /> Pitkään Venäjällä palvelleena Ehrnrooth myös tunsi huonosti Suomen oloja. Bruunin kuoltua vuonna 1888 Ehrnrooth nimitettiin mararskuussa hänen seuraajakseen ministerivaltiosihteerinä ja [[Helsingin yliopisto|yliopiston]] sijaiskanslerina.<ref name="Kenraalit" /> Hänen asemansa muodostui vaikeaksi eikä hän pitänyt virkaan liittyvistä muodollisuuksista ja velvollisuuksista.<ref name="KB" />
 
Keisarin vaadittua 1889 Suomen posti-, tulli- ja rahalaitoksen yhdistämistä vastaaviin venäläisiin laitoksiin [[Suomen senaatti|Suomen senaatissa]] oltiin sitä mieltä, ettei Ehrnrooth ollut tosissaan yrittänyt estää hankkeen toteutumista. Senaatin mielestä asia oli myös alistettava Suomen säätyjen päätettäväksi, kun taas Ehrnrooth oli yhdessä [[Suomen kenraalikuvernööri]] [[Fjodor Heiden]]in kanssa eri mieltä. Häneen kohdistetun voimakkaan kritiikin vuoksi Ehrnrooth vetäytyi lopulta kriittisellä hetkellä sairaslomalle, ja Suomen postilaitoksen itsenäisyydne lakkauttaneen [[postimanifesti]]n esittely jäi hänen apulaisensa [[Woldemar von Daehn]]in vastuulle. Tämän jälkeen Ehrnrooth halusi lähinnä päästä eroon tehtävästään.<ref name="KB" /> Keväällä 1891 syntyi skandaali, kun paljastui että [[Rikoslaki|rikoslain]] voimaantulon lykkäännyttyä tsaarin antamasta uudesta lakiesityksestä oli toimitettu säädyille virheellinen ruotsinnos, jossa keisarilliseen julistukseen oli ujuutettu [[Leo Mechelin]]in Suomen ja Venäjän unioniteoriaa tukevia kohtia. Vastuussa virheestä oli valtiosihteerinviraston sihteeri [[Alexis Gripenberg]], mutta jouduttuaan venäläisten lehtien syytösten kohteeksi Ehrnrooth otti itse syyt niskoilleen ja erosi huhtikuussa 1891. Hän sai viikkoa myöhemmin eron myös sotapalveluksesta.<ref name="KB" /><ref name="Kenraalit" />
 
===Viimeiset vuodet===
Tämän jälkeen Ehrnrooth asettui viettämään eläkepäiviään Seestan kartanoon, jonka vuonna 1883 oli ostanut sisaruksiltaan kokonaan itselleen. Hän kuitenkin myi kartanon 1902 veljenpojalleen ja muutti viimeisiksi vuosikseen Helsinkiin.<ref name="KB" /> Hän kirjoitti tämän jälkeen sotahistoriallisia muistelmia ja tutkimuksia, joita ilmestyi muun muassa ''[[Finsk Militär Tidskrift]]issä'' ja venäläisessä ''[[Vojennyj Sbornik]]'' -lehdessä.<ref name="Kenraalit" /> Ehrnrooth harrasti myös filosofisen kirjallisuuden lukemista. Hänen kirjastonsa ja työhuoneensa säilytettiin Seestassa 1990-luvulle asti.<ref name="Kenraalit" />
 
Ehrnrooth oli koko ikänsä naimaton, mutta hänellä oli Seestan kartanon palvelijattaren Maria Lovisa Forsströmin kanssa yksi poika, jääkärikapteeni ja kirjailija [[Jalmari Kara]] (ent. Forsström).<ref name="Kenraalit" />
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
*{{Kenraalit ja amiraalit|89}}
*[http://www.suomi-bulgaria-seura.fi/bulgarian_viesti/2004-3/3-04bulv7.html Bulgarian Viesti]
 
[[Luokka{{AAKKOSTUS:Vuonna 1913 kuolleet|Ehrnrooth, Johan Casimir]]}}▼
{{Tynkä/Sotilas}}
[[Luokka:Suomalaiset kenraalit|Ehrnrooth, Johan Casimir]]▼
 
▲[[Luokka:Suomalaiset kenraalit|Ehrnrooth, Johan Casimir]]
[[Luokka:Suomen ministerivaltiosihteerit]]
[[Luokka:Suomalaiset aateliset]]
[[Luokka:Vuonna 1833 syntyneet|Ehrnrooth, Johan Casimir]]▼
▲[[Luokka:Vuonna 1913 kuolleet|Ehrnrooth, Johan Casimir]]
[[Luokka:Bulgarian pääministerit]]
[[Luokka:Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston sijaiskanslerit]]
▲[[Luokka:Vuonna 1833 syntyneet|Ehrnrooth, Johan Casimir]]
[[Luokka:Vuonna 1913 kuolleet]]
 
[[ar:يوهان كازيمير إهرنروت]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Casimir_Ehrnrooth_(kenraali)”