Ero sivun ”Seinäjoen keskusta” versioiden välillä

Vilkkaasta kauppatoiminnasta huolimatta Seinäjoen kauppalan keskustan kadut olivat pitkään päällystämättömiä ja savisia ja varustettu parhaimmillaan vain puusta tehdyillä jalkakäytävillä. Siitä syntyi haukkumanimi "kurakauppala". Viimeistään 1960-luvulla kadut saivat [[asfaltti]]päällysteen, ja kivi oli jo aiemmin syrjäyttänyt puun talojen rakennusmateriaalina.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Aaltonen, Markus | Otsikko = Notta oikeen kurakauppala | Julkaisu =Ilkka | Ajankohta = 21.09.2011| Vuosikerta = | Numero = | Sivut = | Julkaisupaikka =Seinäjoki | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www =http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/notta-oikeen-kurakauppala-1.1069254 | www-teksti = Kolumnin verkkoversio | Tiedostomuoto = | Viitattu = 21.8.2012 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>
Muiden kaupunkien tapaan alkoi 1960-luvulla myös vanhojen puutalojen purkuvimma ja korvaaminen uusilla, Seinäjoella yleensä vain 2–3-kerroksisilla kivitaloilla.

Seinäjoen ydinkeskustan isommista puutaloista on nyt jäljellä enää lähinnä [[Oiva Polari|Pollarin talo]] "Vekseliaukion" kulmalla, entinen rautatieläisten talo (nyt hotelli Alma) sekä Alvar Aallon nuoruudentyö, Kauppakadun [[Seinäjoen suojeluskuntatalo|suojeluskuntatalo]]. Vanhoista kivitaloista komeimpiin kuuluu Matti Visannin piirtämä ja hiljattain kunnostettu vanha Seurahuone, jonka ohi kulkeva kävelykatu Puistopolku nimettiin uudelleen Matti Visannin kujaksi. Visannin jäljiltä ovat yhä pystyssä myös Puskantien vanha "kivikoulu", nykyinen Nuorisokeskus, sekä Marttilan koulu. Pienempi kivitalo, punainen Talvitien talo Kauppakatu 7:ssä, on jäänyt Epstorin ostoskeskuksen kainaloon.