Ero sivun ”Harland and Wolff” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: jv:Harland and Wolff
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
[[Kuva:Knocking off at Harland & Wolff, Belfast.jpg|thumb|250px|Työläiset poistumassa Harland and Wolffin telakalta Belfastissa vuonna 1911.]]
[[Kuva:Shipbuilding, Liverpool 1944.jpg|thumb|250px|Laivanrakennusta Harland and Wolffin [[Liverpool]]in telakalla vuonna 1944.]]
'''Harland and Wolff Heavy Industries''' aloitti toimintansa [[telakka]]na vuonna [[1861]]. Sen perustivat [[belfast]]ilaiset Edward James Harland ja Gustav Wilhelm Wolff. Toiminta alkoi varsinaisesti vuonna [[1858]] Harlandin ostettua Queen'sQueen’s Islandilla sijaitsevan Robert Hicksonin telakan.
 
Harland and Wolff on vuosien saatossa rakentanut lukuisia tunnettuja aluksia, ja se toimi [[1900-luku|1900-luvun]] alussa [[White Star Line]]n hovihankkijana. Telakalta valmistui suuri osa White Starin matkustaja-aluksista, mukaan lukien [[RMS Olympic]], [[RMS Titanic]] sekä [[HMHS Britannic]]. Nykyisin yhtiön toimenkuvaan kuuluvat laivojen korjaus-, suunnittelu-, muutos- ja rakennustyöt sekä sillanrakennustyöt.
 
==Historia==
Rivi 11:
Harland menestyi laivanrakentajana lukuisien keksintöjensä ansiosta. Niistä tärkeimpinä pidetään puisten kansien korvaamista teräskansilla rungon lujuuden lisäämiseksi, sekä rungon poikkileikkauksen muokkaamista suorakulmaisemmaksi, jolloin rungon sisätilavuus ja kapasiteetti lisääntyivät.
 
Edward Harland menehtyi vuonna [[1894]], ja hänen seuraajakseen tuli lordi William James Pirrie, joka toimi puheenjohtajana kuolemaansa [[1924]] saakka. Tuona aikana telakka rakensi Titanicin ja sen sisaralukset. Harland and Wolff rakensi yksin White Star Linelle yli 70 alusta.
 
Vuonna [[1912]] Harland and Wolff laajensi liiketoimintaa hankkimalla toisen telakan [[Govan]]in kaupungista [[Skotlanti|Skotlannista]].
 
===IEnsimmäinen maailmansota===
{{Pääartikkeli|[[Ensimmäinen maailmansota|]]}}
Ensimmäisen maailmansodan]] aikana telakka rakensi useita pienempiä sotalaivoja, mukaan lukien 15 tuuman tykeillä varustetun "kevyen”kevyen taisteluristeilijän"taisteluristeilijän” [[HMS Glorious (77)|HMS Gloriousin]].
 
Harland and Wolffin uusi itäinen telakka aloitti toiminnan Musgrave Channel -kanavan vastarannalla vuonna [[1918]]. Tämä telakka keskittyi Iensimmäisen maailmansodan aikana kehitettyjen standardilaivojen massatuotantoon.
 
Vuonna [[1936]] yhtiö aloitti lentokoneteollisuuden Short Brothers -yhtiön kanssa nimellä Short and Harland Limited. Sen ensimmäinen lentokonetilaus käsitti 189 lentokoneen erän [[Handley Page Hereford]] -pommikoneita, jotka rakennettiin kuninkaallisille[[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat|Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimille]] Handley Pagen lisenssillä.
 
===IIToinen maailmansota===
{{Pääartikkeli|[[Toinen maailmansota]]}}
|Toisen maailmansodan]] aikana yhtiö rakensi [[Short Stirling]] -pommikoneita.
 
Myös telakka oli työllistetty sotavuosina, jolloin se rakensi kuusi [[lentotukialus]]ta ([[HMS Formidable (67)|HMS Formidable]], [[HMS Eagle (R05)|HMS Eagle]], [[HMS Unicorn (I72)|HMS Unicorn]], [[HMS Glory (R62)|HMS Glory]], [[HMS Warrior (R31)|HMS Warrior]], [[HMCS Magnificent (CVL 21)|HMCS Magnificent]]), kaksi risteilijää sekä 131 muuta alusta. Telakka myös korjasi kaikkiaan yli 22 000 alusta sodan aikana. Tuona aikana telakka myös työllisti eniten työläisiä historiansa aikana: yhtiön palkkalistoilla oli tuolloin noin 35 000 henkeä.
 
Telakan merkitys tiedettiin myös [[natsi-Saksa|Saksassa]]ssa, ja [[huhtikuu]]n–[[toukokuu]]nhuhti–toukokuun [[1941]] aikana [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffe]] pommitti raskaasti Queen'sQueen’s Islandin telakkaa. Pommitukset aiheuttivat valtavia vahinkoja laivanrakennusosastolla sekä tuhosivat lentokoneiden kokoonpanohallit.
 
===Sodan jälkeen===
[[Kuva:Harland and Wolff crane, Belfast, April 2010 (12).JPG|thumb|250px|''Samson'' ja ''Goliath'', telakan suuret pukkinosturit.]]
 
Kun toinen maailmansota päättyi, alkoi matkustajalentokoneiden valtakausi [[AtlanttiAtlantin valtameri|Atlantin]] ylittävässä matkustajaliikenteessä. Risteilylaivojen tilaukset hiipuivat, ja tämä yhtä aikaa [[Japani]]n kilpailukykyisten telakoiden kanssa tiesi ongelmia ei ainoastaan Harland and Wolffille, vaan koko englantilaiselle telakkateollisuudelle. Viimeinen Harland and Wolffin rakentama risteilyalus, [[RMS Canberra]], valmistui [[1960]].
 
Työpaikkojen säilyttämisen nimissä [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] hallitus antoi telakoille lainoja. Osa näistä lainarahoista käytettiin telakan modernisointiin, jotta yhtiö voisi rakentaa entistä suurempia kauppa-aluksia. Näistä suurimmat olivat 333 000 tonnin aluksia. Tästä huolimatta jatkuvat vaikeudet aiheuttivat vuonna [[1975]] yhtiön siirtymisen valtion hallintaan.
 
Vuonna [[1989]] yhteistyössä [[norja]]laisen magnaatin Fred Olsenin kanssa yhtiön johtokunta osti telakan valtiolta, jolloin uusi Harland and Wolff Holdings Plc. muodostettiin. Tässä vaiheessa telakan työntekijöiden määrä oli laskenut jo kolmeen tuhanteen.
 
Seuraavien vuosien aikana Harland and Wolff erikoistui rakentamaan standardeja ''[[Suezmax]]''-tyypin öljytankkereita, ja edelleen keskitti voimiaan öljy- ja kaasukuljetuksien aluksiin. Yhtiö myös osallistui menestyksettä tarjouskilpailuun uuden valtameriristeilijän, [[Queen Mary 2]]|Queen Mary 2:n]], rakennusurakan saamiseksi.
 
Harland and Wolff on nykyään elinvoimainen telakka, jolla on pitkät juuret [[Britteinsaaret|Britteinsaarten]] merenkulkuperinteessä. Tänäkin päivänä Belfastin horisonttia hallitsevat telakan suuret [[pukkinosturi]]t ''Samson'' ja ''Goliath''<ref>Aamulehti sivu B25, 27.10.2010</ref>.