Ero sivun ”Valtiopäivätalo (Saksa)” versioiden välillä

p
kh
p (kh)
Saksaksi rakennuksen virallinen nimi on ''Reichstagsgebäude'' eli ”Valtiopäivärakennus”, mutta sitä kutsutaan tavallisesti lyhyemmin nimellä ''Reichstag'' (”Valtiopäivät”). Termillä ''[[Reichstag]]'' viitattiin alun perin Saksan valtiopäiviin, jotka kuitenkin syrjäytti toisen maailmansodan ja [[Länsi-Saksa|liittovaltion]] perustamisen jälkeen ''Saksan liittopäivät'' ({{k-de|Deutscher Bundestag}}). Nykyään ''Reichstag'' tarkoittaa siis rakennusta ja ''Bundestag'' siinä kokoontuvaa parlamenttia.
 
[[Kuva:Reichstagsgebaeude.jpg|thumb|250px|Valtiopäivätalo alkuperäisessä asussaan 1890-luvulla.]]
[[Kuva:Reichstag Haupteingang.jpg|thumb|250px|Valtiopäivätalon pääty ja teksti ''Dem Deutschen Volke'' (Saksan kansalle).]]
 
==Suunnittelu ja rakentaminen==
Valtiopäivätalon sisätilat oli koristeltu erittäin loisteliaasti. Koristelussa toistuivat [[heraldiikka|heraldiset]] symbolit, jotka toivat esiin Saksan koostumisen monista pienvaltioista, Saksan eri osia kuvaavat maalaukset sekä kuuluisia saksalaisia kuvaavat veistokset. Rakennuksessa oli istuntosali sekä valtiopäiville että eri osavaltioiden edustajista koostuvalla liittoneuvostolle, lisäksi siellä oli valiokuntien istuntosaleja, lukusali, kirjasto ja oleskelutiloja. Valtiopäivien arkisto tuli piankin koostumaan miljoonista niteistä. Niteitä voitiin toimittaa lukusaliin erittäin modernin pneumaattisen hissijärjestelmän avulla. Rakennuksessa oli myös oma generaattori. Näin siitä tuli Saksan ensimmäinen täysin sähköistetty parlamenttirakennus.
 
Wallot oli suunnitellut rakennuksen julkisivuun tunnuslauseen ”''Dem Deutschen Volke''” (”Saksan kansalle”). Keisari Vilhelm II kuitenkin kielsi tämän liian kansanvaltaisena pitämänsä tunnuslauseen käytön. Lause saatiin paikalleen vasta vuonna [[1916]],<ref name="aview">[http://www.aviewoncities.com/berlin/reichstag.htm A View on Cities] {{en}}, luettu 4.1.2007</ref> jolloin tuolloinen valtakunnakanslerivaltakunnankansleri [[Theobald von Bethmann Hollweg]] onnistui sopimaan asiasta keisarin kanssa, kun parlamentti oli ensin hyväksynyt valtakunnalle uudet sotalainat. Keisari määräsi, että tunnuslauseen kirjaimet tuli valaa pronssista, joka oli sulatettu sotasaaliiksi saaduista vihollisen ammuksista. Kirjoituksen suunnitteli arkkitehti Peter Behrens.
 
Pian rakennuksen käyttöönoton jälkeen kävi ilmi sen vakavin puute. Kansanedustajilla ei ollut rakennuksessa työtiloja. Puutetta koetettiin poistaa seuraavina vuosina lisärakennuksilla, mutta ne auttoivat ahdingossa vain hieman. Suorastaan legendaarinen on rakennuksessa toiminut kanttiini, joka omistajansa mukaan sai nimen Schulzen valtiopäiväryhmä. Nykyäänkin Berliinissä kiertää huuli, jonka mukaan Valtiopäivätalon kanttiini on koko kaupungin kehnoin ravintola.
 
Valtiopäivätalo vaurioitui voimakkaassa tulipalossa 27. helmikuuta [[1933]], kuukausi sen jälkeen kun [[Adolf Hitler]] oli noussut [[Saksan valtakunnankansleri]]ksi. Poliisi pidätti palon sytyttämisestä alankomaalaisen [[vasemmisto]]aktivistin [[Marinus van der Lubbe]]n, joka saatiin kiinni palopaikalta. Itse asiassa Valtiopäivätalo ei kuitenkaan palanut kokonaan. Rakennuksesta paloivat vain valtiopäivien istuntosali sekä eteisaula. Valokuvat, joissa koko Valtiopäivätalo näytetään ilmiliekeissä, ovat myöhempiä fotomontaaseja. Van der Lubbe tunnusti teon kuulusteluissa ja hänet teloitettiin [[giljotiini]]lla oikeudenkäynnin jälkeen. [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|Natsit]] syyttivät tulipalosta kommunistista salaliittoa ja saivat siitä tehokkaan aseen vasemmiston toiminnan tukahduttamiseksi.
[[Kuva:Reichstag_after_the_allied_bombing_of_Berlin.jpg|thumb|200px|right|250px|Valtiopäivätalo pommitettuna 3. kesäkuuta 1945.]]
Natsien 12-vuotisen valtakauden aikana Saksan valtiopäivät kokoontuivat Kroll-oopperan talossa, joka sijaitsi Kuninkaanaukion länsilaidalla Valtiopäivätaloa vastapäätä. Käyttökelvottomaksi tuhoutunutta Valtiopäivätaloa ei kunnostettu alkuperäiseen asuunsa. Tuhoutuneet istuntosali ja eteisaula korjattiin vain pintapuolisesti. [[Berliinin olympialaiset|Berliinin olympialaisten]] aikaan vuonna [[1936]] rakennuksessa järjestettiin opastettuja kiertokäyntejä ulkomaalaisille kisaturisteille, ja kisojen jälkeen rakennus toimi näyttelytilana. Siellä järjestettiin esimerkiksi ''[[Der Ewige Jude|Ikuinen juutalainen]]'' -näyttely sekä elokuvaesityksiä.
 
 
==Toisen maailmansodan jälkeen==
[[Kuva:Reichstag ruin showing park.jpg|thumb|250px|Raunioitunut Valtiopäivätalo ja heinää kasvava Kuninkaanaukio toisen maailmansodan jälkeen.]]
Berliinin jaossa Valtiopäivätalo jäi täpärästi [[Länsi-Berliini]]n puolelle. Itä- ja Länsi-Berliinin välinen raja, joka [[1961]] suljettiin [[Berliinin muuri]]lla, kulki vain muutaman metrin päässä siitä. Vuonna [[1949]] perustetun Saksan liittotasavallan pääkaupungiksi otettiin [[Bonn]], jonne asettuivat myös Saksan liittopäivät. Raunioituneen ja ilman käyttäjää jääneen Valtiopäivätalon kohtalosta käytiin pitkiä väittelyitä, toisten kannattaessa sen purkamista ja toisten sen kunnostamista. Kuuluisa kupoli räjäytettiin ilmaan 22. marraskuuta [[1954]]. Virallinen peruste teolle oli sortumavaara ja kupolin muuta rakennusta rasittava paino. Asiantuntijat pitävät nykyään esitettyjä syitä kyseenalaisina, räjäytystyö lienee johtunut ennen muuta poliittisista syistä. Koska rakennuksen lopullisesta kohtalosta ei ollut selvyyttä, sitä hallinnoiva liittotasavallan rakennusvirasto tyytyi ensimmäisinä vuosina varmistamaan rakennuksen sortumavaaralta ja korjaamaan julkisivun yksinkertaistetussa muodossa.
 
 
==Yhdistynyt Saksa==
[[Kuva:Reichstag-berlin-im-umbau.jpg|thumb|300px250px|left|Valtiopäivätaloa saneerataan 1990-luvulla.]]
Kun Berliinin muuri murtui ja Saksat yhdistyivät, virallinen yhdistymisseremonia järjestettiin 3. lokakuuta [[1990]] Valtiopäivätalossa. Seuraavana päivänä yhdistyneen Saksan liittopäivät pitivät rakennuksessa symbolisen ensimmäisen istuntonsa. Pääkaupungin siirtäminen Bonnista Berliiniin oli kuitenkin poliittisesti vaikea kysymys, ja kun Saksan liittopäivät päätti 1991 siirtyä Berliiniin, päätös tehtiin vain niukalla ääntenenemmistöllä ja vasta pitkän väittelyn jälkeen.
 
Valtiopäivätalo päätettiin saneerata liittopäiviä varten. Saneeraustöitä varten julistettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka voitti brittiläinen arkkitehti Sir [[Norman Foster]]. Hänen alkuperäinen suunnitelmansa tosin erosi huomattavasti siitä, mikä myöhemmin tosiasiallisesti toteutettiin. Hän oli suunnitellut Valtiopäivätalon ja sen sivurakennusten päälle jännitettäväksi suunnattoman suuren lasikaton, joka olisi ollut pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Valtiopäivätalon suuruinen. Hankkeen kustannukset olisivat kuitenkin olleet suunnattomat, noin 1,3 miljardia Saksan markkaa, minkä johdosta liittopäiväedustajien enemmistö asettui vastustamaan suunnitelmaa. Tämän lisäksi monet berliiniläiset vierastivat suunnitelmaa, koska lasikatto olisi heidän mielestään ollut ruma. Berliinissä puhuttiinkin halveksivasti ”Saksan suurimmasta huoltoasemasta”. Foster joutuikin muuttamaan suunnitelmiaan. Hän sai tehtäväkseen suunnitella rakennukseen myöhemmin huomiota herättäneen lasikupolin. [[1994]] Liittopäivien rakennuslautakunta päätti vain yhden äänen enemmistöllä toteuttaa Fosterin muokatun suunnitelman. Vähemmistö kannatti suunnitelmaa, joka olisi ennallistanut rakennuksen sen toista maailmansotaa edeltäneeseen asuun. Entisöinti maksoi lopulta yli 600 miljoonaa Saksan markkaa.<ref name="verkkouutiset">[http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1999/16.huhtikuu/BERL1599.HTM Verkkouutiset 1999], luettu 4.1.2007</ref>
[[Kuva:kuppelpanorama.jpg|thumb|200px250px|Valtiopäivätalon kupoli.]]
 
Fosterin arkkitehtifirman Foster & Associates johdolla Valtiopäivätalosta purettiin sisäosat, mukaan lukien kaikki 60-luvulla tehdyt muutokset ja sen sisusta rakennettiin kokonaan uudelleen. Foster siis myös palautti rakennukselle lasikupolin,<ref name="aview" /> tosin huomattavasti modernimmassa muodossa kuin alkuperäinen 1890-luvun kupoli. Ennen saneeraustöiden aloittamista kuuluisat tilataiteilijat [[Christo]] ja [[Jeanne-Claude Denat de Guillebon|Jeanne-Claude]] kietoivat Valtiopäivätalon kankaalla peittoon - performanssi, joka herätti sekä ihastusta että tyrmistystä. Liittopäivät muuttivat virallisesti rakennukseen vuonna [[1999]].<ref name="verkkouutiset" />
14 767

muokkausta