Ero sivun ”Sosialistinen realismi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 12002021, jonka teki 83.42.151.145 (keskustelu)muokkaussota, ths paragraph is not about Moscow school |
kh, +1k, fiksejä |
||
Rivi 1:
{{Malline:Realismit}}
[[
[[
'''Sosialistinen realismi''' vuosina oli [[1934]]–[[1991]] [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] ja muissa [[sosialismi|sosialistisissa]] maissa esiintynyt [[realismi]]a edustava [[taidesuuntaus]] ja menetelmä, jonka tarkoituksena oli edistää sosialismin ja [[kommunismi]]n päämääriä. Sosialistisen realismin ajatuksena oli realistinen muoto ja sosialistinen sisältö. Sitä sovellettiin kaikkiin [[taide|taiteisiin]].
Rivi 8:
Sosialistisen realismin menetelmän mukaan taiteen tehtävä on palvella [[vallankumous]]ta ja sosialismin rakentamista olemalla kansantajuista ja puoluekantaista. Monesti tämä merkitsi [[työläinen|työläisten]] kuvaamista esimerkillisinä [[Sankari|sankareina]]. [[Musiikki|Musiikissa]] suosittiin yleviä loppuosia. Johtajat asetettiin [[maalaustaide|maalaustaiteessa]] kansan keskelle. Tarkoituksena oli korottaa työläisen asemaa esittämällä hänen elämänsä, työnsä ja vapaa-aikansa ihailtavassa muodossa.
Sosialistisen realismin tunnustamisesta ainoana hyväksyttävänä taiteen suuntauksena luovuttiin Neuvostoliitossakin käytännössä 1980-luvun lopulla. Taide-elämää sääntelevänä ja virallista kulttuuripolitiikkaa määräävänä järjestelmänä siitä luovuttiin Neuvostoliiton purkautuessa vuonna 1991.
== Opin kaanonit ==
[[
[[
[[
Vuonna 1932 ilmestyneen, alun perin [[Kirjallisuus|kirjallisuutta]] varten tarkoitetun sosialistisen realismin opin kirjoittivat Maxim Gorki, [[Stalin]] ja [[Ždanov]]. Heidän ehtonsa siihen oli, että menestyksestä kertovan taiteen on oltava [[Optimismi|optimistista]], [[Realismi|realistista]] ja sankarillista.Lopullisessa versiossa realismin määritteli kuusi [[kaanon]]ia:▼
▲[[Kuva:Joseph Stalin and Maxim Gorky, 1931.jpg|thumb|250px|Josif Stalin ja Maksim Gorki vuonna 1931.]]
▲Vuonna 1932 ilmestyneen, alun perin [[Kirjallisuus|kirjallisuutta]] varten tarkoitetun sosialistisen realismin opin kirjoittivat Maxim Gorki, [[Stalin]] ja [[Ždanov]].
* [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|puolueen]] oppien mukaisuus
* kansanomaisuus
Rivi 35 ⟶ 29:
* [[Arkkitehtuuri|arkkitehtonisuus]] ja [[Veistos|veistoksellisuus]]
* [[Muotokuva|muotokuvamaisuus]] ja [[Yleistys|yleistävyys]]
* optimistisuus ja [[Periaate|periaatteellisuus]]
== Sosialistinen ja sosiaalinen realismi ==
Rivi 42 ⟶ 36:
Sosialistisella realismilla ei ole myöskään mitään yhteyksiä [[yhteisötaide|yhteisötaiteeseen]] (englanniksi ''social art'' tai ''community art''), joka on 1990-luvulla yleistynyt taidesuuntaus.
== Taustaa ==
Rivi 53 ⟶ 47:
Neuvostoliiton sosialistinen realismi syntyi lähes samanaikaisesti [[Natsi-Saksa]]n nousun kanssa 1930-luvun alussa. Jotkut tutkijat ovat löytäneet yhtäläisyyksiä natsien ja kommunistien taiteesta. Yhteistä niille on valtiojohtoinen ja puolueen ohjaama propaganda, henkilöpalvonnan korostaminen, työn ihannointi, kansanomaisuus, vanhan taiteen ”klassisten” ja ihanteellisten, sankarillisten aiheiden, kuten [[Historiamaalaus|historiamaalauksen]] käyttö, sekä ennen kaikkea [[modernismi]]n taidetta kohtaan osoitettu vastustus. Kommunistien iskusana modernismia vastaan oli [[Formalismi|”formalismi”]] ja natsien vastaava [[Rappiotaide|”rappiotaide”]]. Molempia käsitteitä saatettiin käyttää leimoina ja tuomiona taiteilijoille lähes missä tahansa yhteydessä.
Pariisin [[maailmannäyttely]]ssä vuonna 1937 ensimmäisen Grand Prix-palkinnon jakoivat Hitlerin pääarkkitehti [[Albert Speer]] ja Neuvostopaviljongin suunnittelijat. Paviljongin katolle oli sijoitettu [[Vera Muhina]]n veistos ''Työläinen ja kolhoosinainen'' (1935-1937), josta tuli myöhemmin tunnettu neuvostotaiteen ikoni.
[[Tiedosto:Worker and Kolkhoz Woman(2).JPG|thumb|250px|Vera Muhina, Työläinen ja kolhoosinainen, 1937.]]
Toisaalta sosialistisen realismin kausi, joka kesti lähes 60 vuotta, oli paljon pitempi ja vaikuttavampi kuin Saksan kaksitoista vuotta kestänyt natsitaide. Sosialistiseen realismiin mahtui erilaisia suuntauksia, vaihdellen 1800-luvun [[romantiikka|romantiikasta]], [[naturalismi|naturalismista]] ja [[realismi|realismista]] pelkistäviin ja [[impressionismi|impressionismia]] lähellä oleviin ilmaisuihin. Arkkitehtuurissa luovuttiin [[klassismi]]n ihanteista Josif Stalinin kuoleman jälkeen ja muotoilussakin omaksuttiin [[funktionalismi]]n oppeja 1960-luvulta alkaen.
== Teemat ==
[[
[[Stalinismi|Stalinistisen]] taiteen aiheista keskeinen oli [[sota]]. Rintamataiteen lisäksi suuret, liioitellun dramaattiset ja [[isänmaallisuus|isänmaalliset]] sommitelmat valmistuivat sodan päätyttyä. Sankarilliset [[muotokuva]]t ja ryhmämuotokuvat tulivat myös tärkeiksi Stalinin valtakaudella ja [[heroismi|herooiseen]] kaanoniin oli sidottu myös neuvostoliittolainen [[historiamaalaus]]. Työläiset ja [[talonpoika|talonpojat]] kuvattiin [[Stahanovilaisuus|stahanovilaisen]] tehtävänsä mukaisina miehinä ja naisina, joilla oli helposti tunnistettava ulkomuoto. [[Maisemamaalaus|Maisema]] ei ollut kovinkaan arvostettu lajityyppi, kun taas mittavista sadoista, [[leikkuupuimuri|leikkuupuimureista]] ja raskaista [[kuorma-auto]]ista tuli uudenaikaisen ihannemaiseman osia. Stalinin [[Massakulttuuri|massakulttuurijärjestelmässä]] naiseen liitettiin pehmeitä arvoja aikaisemman, poikamaisen vallankumouksellisen tytön sijaan. Neuvostotaidetta tutkineen Eha Komissarovin mukaan ”Kertomus onnesta” on sosialistisen realismin [[propaganda]]n loistavin saavutus; se on tarina tavallisen kansalaisen onnellisesta elämästä, jota hyvä [[valtio]] suojelee.
== Virallinen… ==
Sosialistisen yhteiskunnan taiteilijoilla saattoi olla hyvät mahdollisuudet edetä urallaan. Taiteilijaliittoon hyväksytyille liitot myönsivät apurahoja ja muita etuja, järjestivät työtiloja, työvälineitä ja [[taidenäyttely]]itä sekä välittivät taiteen ostoa ja tilauksia. Kirjailijoiden sopeutumista rohkaistiin ja he olivat Neuvostoliiton parhaimmin palkattujen henkilöiden joukossa.
Taiteilijan tuli noudattaa sellaisen taiteen esikuvia, joka kulloinkin vallassa olleita kommunistijohtajia miellytti. Jos taiteen ei katsottu täyttävän sosialistisen realismin mittoja, taiteilijalla oli kolme vaihtoehtoa: lopettaa taiteilijanuransa, muuttaa taidettaan tai jatkaa niin sanottuna epävirallisena taiteilijana. Josif Stalinin vallassaoloaikana taiteilijoita myös tapettiin ja lähetettiin vankileireille. Vielä 1980-luvulla niillä taiteilijoilla, jotka eivät halunneet myötäillä sosialistista realismia, ei ollut mahdollisuuksia edetä urallaan.
Rivi 71 ⟶ 66:
Virolaiset saattoivat lukea ''Sirp ja Vasar'' -lehdestä vuonna 1948 [[Tarto|Tartossa]] pidetyn taidenäyttelyn arvostelusta seuraavaa:
{{Sitaatti|Neuvostokatsoja ei voi hyväksyä (Johannes) Võerahansun tytön muotokuvien kaltaisia töitä. Näistä teoksista huokuva elämänvieraus ja sairaalloinen [[dekadenssi]] ovat suorastaan masentavia. Meidän neuvostonuoremme eivät ole sellaisia. He ovat terveitä, elämäniloisia ja rohkeita. Jos taiteilija ei tätä tiedä, hän on selvästi pudonnut elämän kärryiltä. J. Saalin ja Elmar Kitsin käsittelytapa on selvästi [[Formalismi|formalistinen]]. Molemmille väri on tuhat kertaa tärkeämpi kuin ihminen. Sen, mihin tällainen maalaustapa johtaa, osoittaa Kitsin maalaus ''Lepotauko''. Se on turhamaisesti maalattu, pikkuporvarillista tunnelmaa huokuva työ. Siinä ei kuvata työntekijää, näemme siinä laiskottelijan. On valitettavaa, että tällaisia töitä päästetään näyttelyyn. Näyttelyvieraalla on oikeus kysyä, miksi näyttelyä nimitetään ''Lokakuun näyttelyksi''.<ref>K.Arba, Sirp ja Vasar 27.11.1948 artikkelissa Eha Komissarov, Punaisten lippujen alla, näyttelyluettelossa ''Punaste lippude all'', Turun taidemuseo 2008, s. 46-47.</ref>}}
Sosialistisen realismin merkittävimpiä edustajia kirjallisuudessa olivat Gorkin lisäksi [[Mihail Šolohov]] ja [[Aleksei Tolstoi]] ja kuvataiteessa [[Vera Muhina]], [[Aleksandr Deineka]], [[Ilja Glazunov]] ja [[Sergei Merkurov]].
Neuvostoliitossa luotiin [[Fordismi|Fordistisen]] mallin mukainen taiteen [[tuotanto]]järjestelmä. Siinä taiteilija oli tilauksen täyttäjän osassa. Tilaus tuli tuotantojohtajilta, ideologeilta, jotka kokosivat taiteilijaprikaateja juurruttaakseen edistyksellisen [[Kollektiivinen|kollektiivisen]] työn periaatetta ja taatakseen suurten valtion tilaustöiden valmistumisen ajoissa. Kollektiivisuus meni niin pitkälle, että teoksissa ei ollut taiteilijan nimeä.
== … ja epävirallinen kulttuuri ==
Rivi 93 ⟶ 87:
== Suhtautuminen lännessä ==
[[
Sosialistiseen realismiin suhtauduttiin länsimaissa ristiriitaisin tuntein. Neuvostoliiton ja sosialististen maiden taidetta esiteltiin innokkaasti lännessä varsinkin toisen maailmansodan jälkeen. [[kylmä sota|Kylmän sodan]] ilmapiirissä taidetta käytettiin yleisesti valtiollisiin edustustarkoituksiin ja se nähtiin usein joko sosialistisen tai länsimaiden kapitalistisen elämäntavan ja yhteiskunnan ylivoimaisuuden osoittamisena. [[Abstrakti ekspressionismi|Abstraktin ekspressionismin]] on väitetty olleen Yhdysvaltain taidease kylmässä sodassa.
Rivi 104 ⟶ 97:
== Henkilöpalvonnasta ympäristöongelmaksi ==
[[
[[Tiedosto:Stalin's Boots.jpg|thumb|250px|Stalinin saappaat Budapestin lähellä olevassa veistospuistossa.]]
[[
[[
[[
[[
Henkilökultti ja propaganda oli esillä myös muiden sosialististen maiden taiteessa. Sitä sovellettiin muun muassa [[Kiina|Kiinan kansantasavallassa]] [[Mao Zedong]]in ja [[Albania]]ssa [[Enver Hoxha]]n hallintokausilla. Tänään [[Korean demokraattinen kansantasavalta|Pohjois-Koreassa]] toteutetaan henkilöpalvontaa ja propagandaa taiteen nimissä.
Rivi 126 ⟶ 119:
== Sosialistisesta realismista sanottua ==
{{Sitaatti|Sovitettuna naiiville, ellei eläimelliselle massalle, jolla oli tuskin lukutaitoa taiteellisissa asioissa, Neuvostoliiton sosialistinen realismi oli mitä karkeinta idealistista taidetta, jota nykyajan yleisölle on tyrkytetty – vaikka kapitalistinen realismi, amerikkalaisen mainonnan luoma halun satumaa, tulee lähellä kakkosena.
== Lähteet ==
| |||