Ero sivun ”Arabien–Israelin konflikti” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 91:
Toinen syy konfliktin jatkumiseen on myös erilaisten kansojen taistelu alueen resursseista kuten viljellystä maasta ja vedestä. Palestiinalaiset haluavat lopettaa alueensa miehityksen ja perustaa Länsirannalle ja Gazaan oman valtionsa. Kun Israel perusti siirtokuntia Golanille, Gazaan ja Länsirannalle, se valtasi arabeilta maata vastoin YK:n julkilausumia. Israeliin muuttaa jatkuvasti juutalaisia, ja palestiinalaisten väestönkasvu on nopeaa. Vesi on [[Lähi-itä|Lähi-idässä]] niukka luonnonvara, mikä lisää Israelin halua pitää Länsirannan tietyt aluee hallinnassaan. Golan hiertää Israelin ja terrorismia tukevan Syyrian välejä. Kauempana oleva [[Iran]] taas tukee Syyriaa. Näin konflikti pysyy laajana, mikä vaikeuttaa sen ratkaisua.
 
Konfliktia vaikeuttavat molemmin puolin poliittiset ääriliikkeet. Ne ovat vakava uhka Israelin turvallisuudelle, mutta ne saattavat olla pahoissakin riidoissa myös keskenään. Esimerkiksi Gazan aluetta hallitseva [[Hamas]] on riidoissa maltillisen [[Fatah]]in kanssa. Hamasin tavoitteena on vieläkin Israelin tuhoaminen. Israel ei ole tähän päivään mennessä pystynyt estämään kaikkia terrori-iskuja, mikä onkin käytännössä mahdotonta.
 
Konfliktiin antaa oman lisänsä myös erilaisten poliittisten ja muiden ryhmien keskinäiset kiistat Israelissa, Palestiinassa ja arabimaissa. Esimerkiksi Israelissa kannatetaan enemmän sitä poliittista ryhmää, joka suosii kovia otteita terrori-iskuja tekeviä palestiinalaisia kohtaan. Israelissa on tällä hetkellä vallassa oikeistoeliitti, johon kuuluvilla on usein tausta maan puolustusvoimissa tai muissa turvallisuusorganisaatioissa. Tämä eliitti näkee Israelin turvallisuuden puolustamisen lähinnä sotilaallisena puolustamisena, ei diplomaattisena. Rauhanliike on Israelissa laaja, mutta tällä hetkellä se ei ole saanut riittävää kannatusta. Aiemmin vuosikymmeniä vallassa olleessa Työväenpuolueessa on ristiriitoja siitä, miten konflikti pitäisi ratkaista: voimalla vai neuvottelemalla. Tämä on johtanut myös puolueen hajoamiseen. Gazassa puolestaan Hamas surmaa tai muuten painostaa niitä, jotka arvostelevat sen politiikkaa.