Ero sivun ”V1-ohjus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Commons |
→Käyttö sodassa: ln fix |
||
Rivi 23:
[[Kuva:Spitfire Tipping V-1 Flying Bomb.jpg|thumb|300px|Spitfire häiritsee siivenkärjellään V-1:n lentorataa.]]
V1-ohjuksia torjuttiin muun muassa [[Hawker Tempest|Tempest]]-, [[De Havilland D.H.98 Mosquito|Mosquito]]-, [[Supermarine Spitfire|Spitfire]]- ja [[P-51|Mustang]]-tyyppisillä nopeilla [[hävittäjä (lentokone)|hävittäjillä]]. Ohjus oli vaikea ampua alas, koska se oli hyvin pieni ja nopea maali ja kesti hyvin [[konekivääri]]nluoteja. Tykkien käyttäminen saattoi johtaa [[taistelukärki|taistelukärjen]] räjähtämiseen, mikä saattoi olla vaarallista ohjusta tulittavalle lentokoneelle. Hävittäjälentäjät huomasivat, että ohjelmoitua rataansa lentävän pommin saattoi pudottaa myös lentämällä pommin rinnalle ja asettamalla oman koneen siivenkärki pommin siiven alle niin, että ilmavirtaus pommin siiven yli häiriintyi. V1:n autopilotti yritti tällöin korjata häiriytynyttä lentotilaa, jonka seurauksena ohjus joutui vaakakierteeseen. Tällöin V1:n suunnin sekosi ja pommi putosi kaukana maalistaan.
[[Liittoutuneet]] pommittivat ohjuksen laukaisupaikkoja [[Pas-de-Calais]]in rannikolla [[Ranska]]ssa ja Hollannissa joulukuusta 1943. Vuonna 1944 [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]] saatiin Lontoon suojaksi [[tutka]]ohjattavia [[ilmatorjuntatykki|ilmatorjuntatykkejä]] ja herätesytytteisiä ilmatorjuntatykkien kranaatteja, ja tämä yhdistelmä osoittautui tehokkaaksi V1-ohjusten torjunnassa.
| |||