Ero sivun ”Lockheed SR-71 Blackbird” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 9:
Koneen rakenne oli sikäli erikoinen, että aliääninopeudessa sen polttoainesäiliöt vuotivat, eli polttoaine valui säiliöistä ulos. Tähän tosin vaikutti myös se, että koneen polttoaine oli hyvin erikoista lentopolttoainetta nimeltä [[JP-7]], jolla oli paljon tavallista korkeampi leimahduspiste (n. 60°C). Kyseinen polttoaine suunniteltiin juuri SR-71:tä varten, ja sen tehtävänä oli mm. jäähdyttää sekä voidella koneen osia. JP-7 on siitä erikoinen polttoaine että sitä oli hyvin vaikea saada syttymään alhaisissa lämpötiloissa, joten koneet käyttivät [[trietyyliboraani|trietyyliboraania]] moottorien sekä jälkipolttimien käynnistämiseen. Ruiskutettaessa trietyyliboraania moottoreihin syntyi hetkellisesti erittäin helposti tunnistettava, booriyhdisteille tyypillinen vihreä liekki.
 
Koneen rakenteessa käytettiin [[titaani]]a, koska alumiini ei olisi kestänyt yli 2,5 [[Mach]]in nopeuksia rakenteiden lämpenemisen takia. Osin samasta syystä tavanomaisten lentokoneiden maksiminopeus on ollut noin 2 Machia. Ironista mutta totta, Titaanititaani hankittiin lukuisia peitefirmoja hyväksikäyttäen Neuvostoliitosta, koska muualla maailmassa maaperän titaanivarannot ovat verrattain köyhät. Lockheedin tuotantolinjan piti suurimmaksi osaksi rakentaa työstölaitteet ja työkalut materiaalia varten itse, koska laitteet eivät kestäneet Titaanintitaanin työstämistä joka oli sotilasteollisuudessa kyseisenä aikakautena verrattain uutta.