Ero sivun ”Messerschmitt Bf 110” versioiden välillä

|Ensilento||colspan="2"| [[12. toukokuuta]] [[1936]]

'''Messerschmitt Bf 110''' oli [[saksa]]lainensaksalainen kaksimoottorinen, miehistöltään kaksi- tai kolmehenkinen raskas [[hävittäjä (lentokone)|hävittäjä]], jonka aseistuksena oli 20 mm:n tykkejä, konekiväärejä ja pommeja. Konetta käytettiin myös yöhävittäjäversiona tutkalla varustettuna. Miehistönä oli ohjaaja ja radisti/kk-ampuja (versiosta riipuen myös tähystäjä). Yöhävittäjäversiossa oli pilotti, tutkamittaaja ja radisti/kk-ampuja. Konetyyppiä valmistettiin lähes koko [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] ajan.

Ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] Saksan ilmastrategit ajattelivat, että raskas Bf 110 olisi heidän pitkän toimintasäteen kauko- ja saattohävittäjänsä. Ajattelutapa oli yleinen. Ajateltiin, että hävittäjät voitaisiin jakaa raskaisiin kaukohävittäjiin ja keveisiin torjuntahävittäjiin. Käytännössä vain suurilla valtioilla oli varaa molempin. Pienehköjen ja keskisuurten maiden oli tyytyminen kevyeen torjuntahävittäjään.

==Päivähävittäjätoiminta 1939 - 19401939–1940==

[[Toinen maailmansota]] ja viimeistään [[taistelu EnglannistaBritanniasta]] osoittivat, että edellä kuvattu strategia ei toiminut. Messerschmitt Bf 110 -hävittäjäyksiköiden raskaat tappiot pakottivat vetämään sen pois päiväkäytöstä, koska se oli liian hidas ja kömpelö pärjätäkseen englantilaisten [[Hawker Hurricane]] ja [[Supermarine Spitfire]] -hävittäjille. Nopea ja ketterä [[Messerschmitt Bf 109]] nousi siten Saksan päähävittäjäksi. Bf 109 joutui lisäksi vielä suojaamaan Bf 110:tä Englannin yllä käydyissä ilmataisteluissa.

==Yöhävittäjätoiminta 1941 - 19451941–1945==

Ensimmäinen alusta alkaen yöhävittäjäksi suunniteltu Bf 110:n versio oli Messerschmitt Bf 110 G, joka tuli palveluskäyttöön 1942. Koneessa oli entistä tehokkaammat moottorit sekä vakiovarusteena yöhävittäjätutka, aluksi joko Telefunkenin FuG 202 tai FuG 212 Lichtenstein, jonka tunnisti pienikokoisista ”paistihaarukka”-antenneista. Loppuvuodesta 1943 liittoutuneiden tutkahäirinnän takia vanhanaikaisiksi käyneet FuG 202 ja 212 korvattiin FuG 220 (SN-2 Lichtenstein) -tutkalla, jonka tunnisti suurista ”peuransarvi”-antenneista. Vuodesta 1943 alkaen yöhävittäjiin alettiin asentaa yläviistoon ampuvaa ”[[Schräge Musik]]” (jazzmusiikkiin viittaava termi "vino”vino musiikki"musiikki”) -aseistusta. Bf 110:ssä tämä tarkoitti 70-80 asteen kulmassa ylöspäin osoittavaa 20 mm MG FF/M -konetykkiparia, joka asennettiin ohjaamon taakse runkoon.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke= Messerschmitt Me 110 Zware nachtjager| Ajankohta= | Osoite= http://www.luchtoorlog.be/me110_nj.htm| Julkaisija= | Viitattu= 26. toukokuuta 2007| Kieli= {{nl}} }}</ref>