Ero sivun ”Emma Väänänen” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Drefer (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
EmzQh (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 22:
Väänäsen näyttämötehtäviä olivat muun muassa Katri (kappaleessa ''[[Daniel Hjort]]''), Portia (''[[Venetsian kauppias]]''), Fanny, Läpikäytävän Henna ja Tuomari Martta.<ref>Teatterin maailma 1965, sivu 413</ref> Väänänen kiinnitettiin [[Radioteatteri]]in vuonna 1949, missä hän työskenteli vuoteen 1961. Hän ei vierastanut myöskään uusia medioita: uransa viimeisessä vaiheessa 1961–1969 hän työskenteli [[Televisioteatteri]]ssa.
 
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Väänänen oli mukana rintamakiertueilla, kuten ajan suomalaisnäyttelijöillä oli tapana. Kesällä 1955 hänet nähtiin [[Pyynikin Kesäteatteri]]ssa klassikkonäytelmässä ''[[Putkinotko]]''. Kaksitoista vuotta myöhemmin hän näytteli samassa näytelmässä [[MikkelinMikkeli]]n [[Naisvuoren kesäteatteri]]ssa.
 
Valkokankaalla Väänänen teki lukuisia henkilötutkielmia vaikeassa elämäntilanteessa olevista naisista, mutta mukaan mahtui muutama komediallinen hahmokin. Hänen filmiuransa alkoi vuonna 1941 pienellä sivuosalla elokuvassa ''[[Suomisen perhe (elokuva)|Suomisen perhe]]'', varsinainen läpimurto oli pääosa elokuvassa ''[[Kirkastettu sydän]]'' vuonna 1943.<ref>Ihanat naiset valkokankaalla, sivu 265</ref> Elokuvatöistään Väänänen sai kaikkiaan neljä [[Jussi-palkinto]]a, jokaisen naispääosasta. Ensimmäinen, vuonna 1947 palkittu suoritus oli nimiosa elokuvassa ''[[Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä]]''. Vuonna 1952 hän sai Jussin tulkinnastaan miehenkipeänä vanhanapiikana Valentin Vaalan ohjaustyössä ''[[Gabriel, tule takaisin (elokuva)|Gabriel, tule takaisin]]''. Viisi vuotta myöhemmin palkittiin Väänäsen vahva tulkinta kanavanvartijan vaimona elokuvassa ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)|Elokuu]]''. Vuonna 1958 hänelle myönnettiin Jussi-palkinto Loviisan roolista värielokuvassa ''[[Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva)|Niskavuoren naiset]]''. Väänänen itse piti nuorta Loviisaa mielenkiintoisimpana elokuvatehtävänään, joten myös vanhan Loviisan tulkitseminen oli hänelle mieluinen kokemus.<ref>Ihanat naiset kankaalla, sivu 273</ref> Vaalan teos on Väänäsen ainoa värielokuva. Väänänen sai tunnustusta myös ennen Jussi-palkinnon perustamista. Hänet palkittiin [[Joel Rinne|Joel Rinteen]] kanssa vuosien 1943–1945 parhaina näyttelijöinä pääosista [[Ilmari Unho]]n elokuvassa ''[[Kirkastettu sydän]]''. Väänänen näytteli niin ikään muutamissa lyhyissä fiktioissa.