Ero sivun ”John Waters” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Filmografia: Lisätty lähde |
Lisätty sitaatti |
||
Rivi 2:
[[Kuva:John Waters Carlton Cannes.JPG|thumb|John Waters vuonna [[2007]] [[Cannesin elokuvajuhlat|Cannesin elokuvajuhlilla]].]]
'''John Waters''' (s. [[22. huhtikuuta]] [[1946]], [[Baltimore]], [[Maryland]]) on [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[elokuvaohjaaja]], joka tunnetaan parhaiten elokuvistaan ''Pink Flamingos'' (1972), ''[[Cry-Baby]]'' (1990) ja ''Dirty Shame'' (2004). Waters on tunnettu Baltimoren pahana poikana{{kenen mukaan}}; kirjailija [[William S. Burroughs]] nimitti häntä "roskan paaviksi" ({{k-en|the pope of trash}}){{lähde}}.
== Watersin elokuvaura ==
John Waters aloitti elokuvanteon 1960-luvun lopulla kirjavan ystäväpiirinsä ympäröimänä. Heistä kuuluisin oli 130-kiloinen [[transvestismi|transvestiitti]] [[Divine]], oikealta nimeltään Harris Glenn Milsted, joka esiintyi yhtä lukuun ottamatta jokaisessa Watersin elokuvassa aina 1980-luvun loppuun asti, jolloin hän kuoli sydämen laajentumaan. Hyvin erinäköiset Waters ja Divine sekoitettiin usein keskenään{{lähde}}.
Rivi 8:
Watersin elokuvien tunnistettavin piirre on epäsovinnainen huumorintaju, jossa [[tabu]]ja rikotaan suruitta ja pilaillaan sovinnaisten normien ja hyvän maun kustannuksella. Hänen varhaiskauden elokuvissaan ihmiset esimerkiksi syövät koiran ulosteita, syntymäpäivillä esiintyy laulava peräaukko, transvestiitteja ja muita kulttuurin hämärästä marginaalista ponnistavia kummallisuuksia, joita esitellään varsin laveasti.
{{Sitaatti|Minulle huono maku on juuri se mistä viihteessä on kaiken kaikkiaan kysymys. <br>Jos joku oksentaa katsoessaan filmiäni, otan sen vastaan kuin myrskyisät suosionosoitukset <ref name="lähikuvat"> Lähikuvat/kirjoja, Kari Salmisen arvostelu Waterssin suomennetusta kirjasta ''Shokkiarvo'' 1990 sivut 102-103</ref>|John Waters}}
Watersin myöhemmissä töissä on itseisarvoinen šokeeraminen jäänyt vähemmälle, ja ne keskittyvät enemmän leikittelemään vaikkapa nostalgisen 1950-luvun rock 'n' roll -nuorisoelokuvan tyylilajeilla (''Cry Baby'') tai puolustamaan independent-elokuvia, kuten elokuvassa ''Cecil B. Demented'' (2000). Waters on myös kirjoittanut kirjoja, joista tunnetuin on varmasti hänen varhaiskauden elokuviensa tekemisestä kertova ''Shokkiarvo: hyvällä maulla tehty kirja huonosta mausta'' (suom. 1989).
| |||