Vuonna 1829 kaarti korotettiin nuoren [[kaarti]]n arvoon ja se sai nimen Henkivartioväen 3. Suomen Tarkk'ampujapataljoona. Vuonna 1831 pataljoona otti osaa [[Marraskuun kansannousu|Puolan kapinan]] kukistamiseen. Huomattavimpaan taisteluunsa pataljoona joutui [[Turkin sota|Turkin sodassa]] vuonna 1877, jolloin se otti 24. lokakuuta osaa rynnäkköön [[Gornyi Dubnjakin taistelu|Gornyi Dubnjakia]] vastaan. Taistelussa kaatui 24 miestä ja haavoittui 5 upseeria ja 87 miestä.
Seuraavana vuonna pataljoona korotettiin Vanhan Kaartin arvoon. Vanha Kaarti oli keisarillisella Venäjällä urhoollisuudestaan tunnustetun sekä pitkään ja ansiokkaasti keisaria palvelleen kaartin joukko-osaston kunnianimitys. Vuodesta 1881 pataljoonaa täydennettiin asevelvollisilla, eikä värväyksellä kuten aiemmin. Kaarti lakkautettiin vuonna 1905. Toimintansa aikana Suomen kaartin pataljoona oli ainoa Suomen sotaväen kansainvälisiin tehtäviin käytetty joukko-osasto: vain se saatiin asevelvollisuuslain mukaan lähettää Suomen ulkopuolelle taistelutehtäviin. Vaikka vanhan väen suomalaisia asevelvollisia ei koskaan käytettykään sotatoimissa, kaartin pataljoona harjoitteli vuosittain Venäjällä muiden kaartin joukko-osastojen kanssa.
[[Venäjän keisarillinen kaarti|Kaarti]] tarkoitti alun perin hallitsijan henkivartioväkeä, jonka vuoksi Suomen kaartikin suoritti silloin tällöin hallitsijaperheen vartiointitehtäviä Pietarissa. Käsite "kaarti" laajeni vähitellen tarkoittamaan maan eliittijoukko-osastoa, hallitsijan omiaomaa sotajoukkojasotaväkeä. Venäjällä, kuten myös muualla, kaartinrykmenttejä arvostettiin enemmän kuin maan tavallisia linjarykmenttejä, minkä vuoksi Nuoren ja Vanhan Kaartin arvosta kannatti kilpailla. Kaartin joukko-osastot nauttivat keisarin erityistä suojelusta: keisariperheen jäsenet toimivat niiden kunniapäällikköinä ja kaartinrykmenteistä linjarykmentteihin siirtyneet upseerit saivat automaattisesti ylennyksen seuraavaan arvoasteeseen. Suomessa kaartin pataljoona nautti erityistä arvostusta, koska se edusti Suomen Venäjän puolustukseen antamaa panosta. Kaartin joukko-osaston arvo merkitsi tämän panoksen tunnustamista.
Henkikaartin 3. Suomen kaartiTarkk'ampujapataljoona lakkautettiin palveluksen alueellisen laajuudesta ja sitä seuranneista kutsuntalakoista 1901-1903 johtuneen riidan tuloksena 1905, koska asevelvollisuus Venäjän armeijassa korvattiin sotilasmiljoonilla. Vuonna 1910 Henkikaartin garnisooni- eli varuskuntapataljoonana aloittanut ja myöhemmin reservijalkaväkirykmenttinä toiminut venäläinen joukko-osasto nimettiin Henkikaartin 3. Hänen majesteettinsa Tarkk'ampujarykmentiksi, ottaen näin aiemman Suomen kaartin paikan aina lakkauttamiseensa asti, vuoteen 1918. Kysymyksessä ovat kuitenkin kaksi täysin erilaisen historian omaavaa joukko-osastoa, joista vain vuoteen 1905 asti toiminut oli nimensä mukaisesti suomalainen ja näitä kahta ei tämän vuoksi pidäkään sekoittaa keskenään.
