Ero sivun ”Kaupunkirakenteen hajoaminen” versioiden välillä

p (r2.7.2) (Botti muokkasi: zh:城市蔓延)
Maailmalla on lukuisia esimerkkejä kaupunkirakenteen hajoamisesta. Tunnetuimpia ovat [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] kaupungit kuten [[Atlanta]], [[Houston]], [[Los Angeles]], [[Philadelphia]], [[Phoenix]] ja [[Washington (DC)]]. Näissä kaupungeissa uudisrakentamisen tehokkuus on matalaa, ja [[metropoli]] kasvaa ulospäin sen sijaan, että matalat rakennukset korvattaisiin korkeammilla. Monilla metropolialueilla onkin tämän vuoksi alhainen väentiheys.
 
Pinta-alaltaan Yhdysvaltojen suurin metropolialue on [[New York]]in kaupunkialue, jonka pinta-ala 8 684 km². Matalimman väentiheyden kaupunkialueena pidetään [[Atlanta]]a, jonka väkiluku on 5 249 121 henkeä ja pinta-ala 5 084 km². Väentiheydeksi tulee tämän perusteella vain 1 032 as./km². Toisessa päässä tehokkuusvertailussa on [[Hongkong]], joka on maailman tiheimmin rakennettu kaupunkialue. Hongkongissa asuu 3 500 000 asukasta vain 70 km² alueella, joten väentiheys on 48 571 as./km². [[New York]]in [[Manhattan]]illa puolestaan asuu 1 500 000 asukasta 22 km² laajuisella alueella, jolloin väentiheydeksi saadaan 68 182 as./km².
 
Suomessa [[Helsinki|Helsingin]] seutukunnassa asuu 1 232 595 asukasta 2 970,6 km² alueella, joten koko Helsingin seudun väentiheys on vain 415,0/km². Tämä kertoo huonosti Helsingin, Espoon, Vantaan ja muiden seutukunnan kuntien asutuksen tiheydestä, sillä suurin osa seutukunnan pinta-alasta on melko harvaan asuttua haja-asutusaluetta ja lähes koko seutukunnan väestö asuu taajamissa. Taajamien väentiheys kuvaakin paremmin seutukuntien kaupunkirakenteen tiiviyttä.
Rekisteröitymätön käyttäjä