Ero sivun ”Königgrätzin taistelu” versioiden välillä

'''Sadowan taistelu''' (tunnettu myös nimellä '''Königgrätzin taistelu''') käytiin [[3. heinäkuuta]] [[1866]] [[Preussi]]n ja [[Itävallan keisarikunta|Itävallan]] johtaman koalition välillä. Tähän [[Preussin–Itävallan sota|Preussin–Itävallan soda]]n ratkaisutaisteluun osallistui Preussin ensimmäinen, toinen ja kolmas armeija: yhteensä noin 225 000 miestä. Preussin joukkoja johti taitava kenraali [[Helmuth von Moltke]]. Itävaltalaisia johti kokenut kenraali [[Ludwig von Benedek]], jolla oli komennossaan 223 000 miestä. Tosin moraali oli joukoilla huono ja heistä hieman yli 100 000 oli slaaveja, joita taistelun lopputulos ei juuri kiinnostanut. Lisäksi Benedek ei onnistunut järjestämään joukkojaan parhaalla mahdollisella tavalla (hän järjesti joukot vanhentuneeseen 1700-luvun tyyliin) ja kärsi tappioita jo sijoitusvaiheessa.

Moltke käytti rautateitä joukkojen sijoitukseen ja saapui siksi Königgräziin (nykyiseen Sadovaan, [[Tšekki|Tšekin tasavaltaan]] [[Hradec Králové]]n ({{k-de|Königgrätz}}) lähistölle) selvästi ennen Benedekiä, joka joutui jättämään vasemman sivustansa lähes suojattomaksi. Lisäksi Benedek oli sijoittanut reservinsä liian lähelle pääjoukkoja, mikä tarkoitti, että preussilaiset voisivat saartaa hänen joukkonsa. 2Benedek ei myöskään onnistunut järjestämään joukkojaan parhaalla mahdollisella tavalla: hän järjesti joukot vanhentuneeseen 1700-luvun tyyliin ja kärsi tappioita jo sijoitusvaiheessa. heinäkuutaEdelleen MoltkenItävallan tiedustelijatkoalition paikallistivatjoukkojen itävaltalaisetmoraali oli huono ja heistä hieman yli 100 000 oli slaaveja, joita taistelun lopputulos ei juuri kiinnostanut.

Lennätinyhteyksien katkettua Preussin toinen armeija ei lähtenyt hyökkäykseen, kuten Moltke oli suunnitellut ja ensimmäinen sekä kolmas armeija joutuivat itävallan tykistön tuleen, jolloin preussilaisten hyökkäykset tyrehtyivät, heidän vallattuaan vain pienen metsikön. Tällöin itävaltalaiset ryhtyivät vastahyökkäykseen, joka osoittautui virheeksi, sillä preussilaisilla oli takaaladattavat kiväärit, joilla pystyi ampumaan nopeasti makuultakin. Keskipäivään mennessä ei ollut tapahtunut mitään ratkaisevaa, vaikka itävaltalaiset olivat kärsineet raskaita tappioita, pystyivät he silti pitämään puolensa. Tosin noin kahdelta iltapäivällä preussinPreussin toinen armeija saapui rintamalle ja iski itävaltalaisten oikeaan taistelussa kuluneeseen sivustaan. Samalla Preussin ensimmäinen armeija iski itävaltalaisten keskustaan, jotteivät nämä pääsisi oikean sivustan avuksi. Pian Itävallan oikea sivusta sortui ja Itävallan häviö oli sinetöity.

Benedek onnistui huonon sään, viimeisen vastaiskun ja tykistön tulen turvin vetäytymään pelastaen näin mahdollisimman suuren osan armeijastaan. Silti taistelussa oli kuollut tai haavoittunut 20 000 itävaltalaista ja vain 9 000 preussilaista, lisäksi 20 000 itävaltalaista jäi vangiksi.