Ero sivun ”Louis de Broglie” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: bs:Louis de Broglie
Rivi 35:
# Jos sähkömagneettisella säteilyllä on hiukkasluonne, niin hiukkasiinkin liittyy aaltoluonne.
 
Hän päätyi tulokseen, jonka mukaan liikkeessä oleva hiukkanen voidaan kuvata aaltona samaan tapaan kuin sähkömagneettinen säteily. HiukkasenDe [[aallonpituus]]Broglien <math>\lambdamukaan =samat h/p</math>yhtälöt, missäjotka <math>h</math>[[Max onPlanck|Planck]] ja [[PlanckinAlbert vakioEinstein|Einstein]] jaolivat <math>p</math>aikaisemmin onesittäneet sähkömagneettiselle säteilylle, pätevät myös näille hiukkasiin liittyville aalloille. Niinpä hiukkasen [[liikemääräaallonpituus]]. on
:<math>\lambda = h/p</math>,
missä <math>h</math> on [[Planckin vakio]] ja <math>p</math> on hiukkasen [[liikemäärä]]. Samoin vallitsee hiukkasen [[energia]]n ''E'' ja aallon [[taajuus|taajuuden]] ''f'' välillä yhteys
:<math>E = hf</math>.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = K. V. Laurikainen, Uuno Nurmi, Rolf Qvickström, Erkki Rosenberg | Nimeke = Lukion fysiikka 2 | Sivu = 7-8 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-0-05657-X}}</ref>
 
Yhtenä perusteena tälle oletukselle oli myös [[atomi]]n [[elektroni]]en energian tunnettu [[kvantittuminen]]. Jo [[Bohrin atomimalli]]ssa vuodelta 1913 oletettiin, lähinnä alkuaineiden [[spektri]]en selittämiseksi, ettei elektroni voi asettua mille etäisyydelle ytimestä tahansa, vaan ainoastaan tietyt etäisyydet ovat mahdollisia. De Broglien mukaan tämä rajoitus johtuu siitä, että näillä etäisyyksillä kiertoradan pituus on jokin aallonpituuden kokonainen monikerta, joten elektronit voivat muodostaa [[seisova aalto|seisovia aaltoja]].<ref>Lukion fysiikka, s. 18-19</ref>
Aaltokuvassa hiukkasia kutsutaan [[De Broglien aallonpituus|de Broglien aalloiksi]]. De Broglien aalto on todennäköisyysjakaumaa kuvaava aaltofunktio, jolla hiukkasjoukon käyttäytymistä voidaan ennustaa. Hiukkasten aalto-ominaisuudet ilmenevät, kun hiukkasen aallonpituus on samaa kertaluokkaa kuin välimatka hilassa, josta se siroaa. Hiukkasten aaltoluonne voidaan osoittaa esimerkiksi [[kaksoisrakokoe|kaksoisrakokokeella]].
 
Aaltokuvassa hiukkasia kutsutaan [[De Broglien aallonpituus|de Broglien aalloiksi]]. Vuonna 1926 [[Erwin Schrödinger|Schrödinger]] tarkensi oletusta esittämällä [[Schrödingerin yhtälö]]n, joka kuvaa näiden aaltojen [[aaltofunktio]]ta.
 
AaltokuvassaMyöhemin hiukkasiaosoittautui, kutsutaanettä [[Deaaltofunktio Broglien aallonpituus|de Broglien aalloiksi]]. De Broglien aalto onkuvaa todennäköisyysjakaumaa kuvaava aaltofunktio, jolla hiukkasjoukon käyttäytymistä voidaan ennustaa. Hiukkasten aalto-ominaisuudet ilmenevät, kun hiukkasen aallonpituus on samaa kertaluokkaa kuin välimatka hilassa, josta se siroaa. Hiukkasten aaltoluonne voidaan osoittaa esimerkiksi [[kaksoisrakokoe|kaksoisrakokokeella]].
 
== Lähteet ==