Ero sivun ”Fanny Churberg” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Kirjallisuutta: Vanha Konttinen pois, uusi tilalle.
Rivi 26:
Helsingissä Fanny Churberg aloitti maalausopinnot ottamalla yksityistunteja. Opettajina olivat [[Selma Chaefferin]] ja [[Alexandra Frosterus-Såltin]] (1865-1866), [[Emma Gyldén]] ja [[Berndt Lindholm|Berndt Adolf Lindholm]] (1866-1867). Hän jatkoi opintojaan yksityisoppilaana Carl Ludwigin johdolla 1867–1868 ja 1871–1874 Saksassa [[Düsseldorf]]issa, jossa oli arvostettu [[Düsseldorfin taideakatemia]],<ref>[http://www.bukowskis.com/auctions/F156/494-fanny-churberg-aftonstamning?locale=sv Churbergin esittely, Bukowski's] viitattu 18.7.2012</ref> mutta palasi aina kesäisin maalaamaan Suomeen. Hän oli myös ensimmäisiä [[Pariisi]]ssa opiskelleita suomalaisia maalareita. Churberg oli Vilhelm von Gegerfeltin yksityisoppilaana Pariisissa 1876. Vuonna 1878 hän teki matkan Pariisin [[maailmannäyttely]]yn, ja kansankäsityöt alkoivat kiinnostaa häntä yhä enemmän.
 
Churberg sai runsaasti vaikutteita saksalaisesta [[romantiikka|myöhäisromantiikasta]], ja hänen tuotantonsa edustaa valtaosin [[Düsseldorfin koulukunta|Düsseldorfin koulukunnan]] esteettisiä näkemyksiä. Hänelle kehittyi kuitenkin vahvasti omintakeinen ilmaisutapa, jossa värien ja siveltimen käyttö oli usein epätavallisen voimakasta vallitseviin taidesuuntauksiin nähden. Epäsovinnaiset elementit herättivät sen ajan taideyleisössä ristiriitaisia reaktioita.<ref>[http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/3341/ Biografiakeskus: ''Fanny Churberg'']</ref> Churbergin ihanteet olivat 1860-luvun mukaiset: isänmaallisuus, suomen kielen kehittäminen, kansallinen kulttuuri, naisasia ja uskonnollisuus. Nämä arvot olivat hänelle tärkeitä, vaikkakin hän oli aikalaistensa mielestä epäsovinnainen. Topeliaaniseen henkeen kasvatettu ja totutettu yleisö ei ymmärtänyt hänen rohkeaa temperamenttiaan. Tuolloin naisihanteena oli kainous ja sulo, ei raju ilmaisuvoima eivätkä vahvat siveltimenvedot. Churbergin aiheet eivät olleet totutun runollisia, vaan hän kuvasi myöhäissyksyä, nuoskasäätä, paljaita kallioita ja rämeitä. Churberg karttoi sentimentaalisuutta. Vuonna 1879 Fanny Churberg sai [[Suomen Taideyhdistys|Suomen Taideyhdistyksen]] ensimmäisen palkinnon (ns. [[dukaattipalkinto|dukaattipalkinnon]]), mutta vuonna 1880 Churberg lopetti maalaamisen kokonaan ja omistautui Suomen Käsityön Ystävät -yhdistyksen toiminnalle kokonaisvaltaisesti kuuluen yhdistyksen johtokuntaan 1880–1883. Hän kirjoitti vuosina 1887–1889 ''Finland''-päivälehteen nimimerkillä -y. Ura taidemaalarina jäi vain noin kymmeneksi vuodeksi.,<ref>Taiteilijattaria, s. 14–23, Ateneumin taidemuseo, Näyttelyluettelo 68/1981.</ref> ja hänet muistettiin pitkään ainoastaan taideteollisuusalan vaikuttajana<ref>Konttinen, s. 14 </ref>.
 
[[1800]]-luvulla suomalaisten kiinnostus valmistaa käsityönä [[ryijy]]jä väheni, sillä [[teollistuminen|teollistumisen]] myötä markkinoille olivat tulleet halvat tehdastuotteet. Jotta arvokas käsityöperinne ei kokonaan katoaisi, perustettiin Fanny Churbergin aloitteesta vuonna [[1879]] [[Suomen Käsityön Ystävät]], jonka tehtäväksi määriteltiin "suomalaisen käsityön edistäminen ja jalostaminen isänmaalliseen ja taiteelliseen suuntaan". Fanny Churberg omistautui kokonaan tälle käsityötaiteen kehittämisasialle.<ref>Kerstin Smeds, s. 173</ref>
 
Churbergin taiteilijaura päättyi äkillisesti vuonna 1880. Yhtenä syynä tähän saattoi olla hänen veljensä Torstenin sairastuminen [[tuberkuloosi]]in, joka johti tämän kuolemaan pari vuotta myöhemmin. Kun toinen veljistä oli puolestaan avioitunut vuonna 1877, Fanny jäi näiden käänteiden jälkeen yksinäiseksi. ToisenaHän syynäkoki noina aikoina itsensä fyysisesti sairaaksi, mitä on epäiltyselitetty eri tavoin. Vahvana syynä on olleennähty hänen töihinsä Suomessa kohdistunut karkea ja tyly kritiikki, sekä myös ajatus siitä, että hän ajautui taidekäsityksessään ääripisteeseen, ja hänen olisi ollut etsittävä uusi suunta<ref>Konttinen, s. 148 </ref>. Vaikka Churberg pysyi edelleen mukana taiteilijapiireissä, hän ei tiettävästi maalannut enää vuoden 1880 jälkeen edes omaksi ilokseen. Lyhyehköksi jääneen taiteilijauransa aikana hän ehti silti tehdä yli 300 maalausta. Churbergin tuotannon taiteellista arvoa alettiin ymmärtää laajemmin vasta vuonna 1919 Helsingissä Stenmanin taidegalleriassa pidetyn retrospektiivisen muistonäyttelyn yhteydessä. Varsinainen alkupiste arvonnousulle oli [[Signe Tandefelt]]in artikkeli Arena-lehdessä vuonna 1920, jossa hän nosti Churbergin esiin: siitä katsotaan hänen arvonsa alkaneen kasvaa<ref>Konttinen, s. 14 </ref>.
 
==Kirjallisuutta==