Ero sivun ”Arkhelaos” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p luokka |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Arkhelaos''' (n. [[413 eaa]].-[[399 eaa]].) oli eräs [[Antiikin Kreikka|antiikin kreikan]] [[filosofi|filosofeista]], hänet luetaan kuuluvaksi ns. [[joonialainen luonnonfilosofia|joonialaisen luonnonfilosofian]] haaraan. Hän oli kotoisin joko [[Ateena]]sta tai [[Miletos|Miletoksesta]]. Hän oli [[Anaksagoras|Anaksagoraan]] oppilas ja [[Sokrates|Sokrateen]] opettaja.
[[Diogenes Laertios|Diogenes Laertioksen]] mukaan Arkhelaos oli se, joka toi luonnonfilosofian [[Joonia]]sta Ateenaan. Kuitenkin yleisesti ajatellaan jo Anaksagoraan tehneen sen. Arkhelaokseen luonnonfilosofia joka tapauksessa päättyy, sillä hänen jälkeensä Sokrates aloitti etiikan tutkimisen ja siirsi näin filosofian painopisteen hyvään elämään. Sokrates kuitenkin omaksui etiikan tutkimuksen Anaksagoraalta, mutta sai kunnian sen keksimisestä. Arkhelaos oli kuitenkin käsitellyt etiikkaa jo jossain määrin, sillä hän pohti filosofiassaan lakeja, sekä sitä, mitkä asiat ovat hyviä ja oikeudenmukaisia. Hänen mukaansa oikeudenmukaiset ja häpeälliset asiat eivät ole olemassa luonnostaan, vaan ne perustuvat siihen mitä yhteiskunnassa on sovittu.
Arkhelaos jakoi Anaksagoraan näkemyksen siitä, että maailma on saanut alkunsa äärettömästä aineesta, joka koostuu keskenään samanlaisista ainesosasista, ja että kaikki yksittäiset osaset puolestaan syntyvät näistä. Kuitenkin tämän yhdistymisen saa hänen mukaansa aikaan näissä ainesosasissa oleva [[sielu]] [[jumala]]n sijasta. Yhdistelemällä ja erottelemalla mainittuja ikuisia osasia se panee ne kaikki liikkelle.▼
▲Arkhelaos jakoi Anaksagoraan näkemyksen siitä, että maailma on saanut alkunsa äärettömästä aineesta, joka koostuu keskenään samanlaisista ainesosasista, ja että kaikki yksittäiset osaset puolestaan syntyvät näistä. Kuitenkin tämän yhdistymisen saa hänen mukaansa aikaan näissä ainesosasissa oleva [[sielu]] [[jumala]]n (tai Järjen, ''nous'') sijasta.
Hän sanoi, että kappaleiden syntymisellä on kaksi syytä, lämpö ja kylmyys. Lämmön vaikutuksesta vesi synnyttää joko ilmaa tai maata, sen mukaan pääseekö se valumaan vapaasti vai sakeutuuko se. Näin maata siis rajoittaa ensin ilma, ja ilman yläpuolella tuli. Eläimet, mukaanlukien ihmiset, ovat syntyneet lämpimästä maasta, kun se erittää limaa.
[[Luokka:Kreikkalaiset filosofit]]
| |||