Ero sivun ”Kidetankoprosessi” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: pl:Proces van Arkela-de Boera |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Käännös}}▼
[[Image:Titan-crystal_bar.JPG|thumb|[[Titaani]]kidetanko.]]
[[Image:Zr-crystal-bar.jpg|thumb|[[Zirkonium]]kidetanko.]]
[[Image:Hf-crystal bar.jpg|thumb|[[Hafnium]]kidetanko.]]
[[Image:Vanadium crystal bar and 1cm3 cube.jpg|thumb|[[Vanadium]]kidetankoja.]]
'''Kidetankoprosessi''' (tunnetaan myös nimillä '''[[jodidi]]prosessi''' ja '''van Arkelin–de Boerin prosessi''') on Anton Eduard van Arkelin ja Jan Hendrik de Boerin vuonna [[1925]] kehittämä, ensimmäinen teollisesti mahdollinen ja taloudellinen tapa valmistaa pieniä määriä erittäin puhdasta [[titaani]]a ja [[zirkonium]]ia.
Rivi 20 ⟶ 16:
Kaasuuntuneet jodidit hajoavat ja [[pelkistyminen|pelkistyvät]] 1400°C lämpötilaan [[sähkö]]llä kuumennetun [[volframi]]langan ansiosta. Puhdas metalli kertyy volframilankaan, ja määrien kasvaessa lanka tulee paremmin sähköä johtavaksi ja vaatii sitä suurempaa [[sähkövirta]]a lämpötilan ylläpitämiseksi, mitä suurempia määriä metallia lankaan kertyy.
▲{{Käännös}}
[[Luokka:Metallurgia]]
|