Ero sivun ”Kellopeliappelsiini” versioiden välillä

1 594 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Teos ilmestyi suomeksi vasta vuonna [[1991]] [[Odessa]]n kustantamana. Kustantamo [[Like]] julkaisi Uudistetun teoksen [[2007]], ja sen taskukirjapainoksen vuonna [[2009]]. Kaikissa näissä on suomentajana [[Moog Konttinen]]. Käännöksestä hän sai Promethus-palkinnon vuonna [[2008]].
 
Teos on tulevaisuuteen sijoittuva Alex-nimisen nuoren lontoolaispojan kehitystarina. Hän rakastaa Beethoovenin musiikkia, ja näkee väkivaltaisia haluusinaatioita mielessään, kun kuuntelee tätä. Alex on kotoisin normaalista keskiluokkaisesta perheestä. Hän viettää aikansa mieluiten kadulla johtaen väkivaltaista jengiä, joka huvittelee puhumalla keskenään keksittyä slangia, [[nadsat]]-kieltä, jossa on runsaasti lainasanoja ja kieliopillisia rakenteita [[venäjän kieli| venäjän kielestä]], mutta myös Amerikan englannista. Jengiin kuuluu Alexin lisäksi Pete, Georgie, sekä Pim. Jengin vihollisia ovat muut jengit, erityisesti kuitenkin Billyboy nimisen pojan johtama jengi. Jengiläiset harjoittavat silmitöntä väkivaltaa ryöstöjen yhteydessä, mitä teos kuvaa hyvin pitkään ja tarkasti. He hakkaavat paljon ihmisiä, sekä pahoinpitelevät erään kirjailijan ja raiskaavat tämän vaimon. Kirjailija on kirjoittamassa kirjaa ''Kellopeli Appelsiini'', jonka nimeä Alex pilkaa. Alex kuitenkin alkaa riidellä välillä jengiläistensä kanssa. Muut haluavat enemmään demokratiaa, sekä että jengillä ei olisi selvää johtajaa. Alex kuitenkin pahoinpitelee heidät näyttääkseen johtajan asemansa. Myöhemmin muut jengiläiset yllyttävät Alexin murtautumaan erään naisen taloon, sekä tappamaan hänet. Tuon Alex tekeekin, mutta muut kuitenkin pahoinpitelevät hänet ja jättävät hänet poliisien armoille. Alex jää kiinni petoksen seurauksena ja joutuu vankilaan. Vankilassa Alex on kaksi vuotta. Hänelle tarjotaan mahdollisuutta lyhentää vankeusaikaansa osallistumalla uuden Ludovico hoitomenetelmän kokeiluun. Siinä hänet hyvin shokeeraavin [[Behaviorismi|behavioristisin]] psykologisin keinoin ehdollistetaan vihaamaan väkivaltaa. Hänet pakotetaan katsomaan kauheita väkivaltavideoita, ja vaikka Alex huutaa ja kärsii häntä ei päästetä pois. Samalla kun hänestä tulee mallikansalainen, hänestä tehdään myös tahdoton kone. (kellopeli, vihannes). Terapian sivutuotteena hänet myös saadaan vieroksumaan aiemmin jumaloimansa [[Ludwig_van_Beethoven|Beethovenin]] musiikkia. Hoidon päätyttyä Alex päästetään pois vankilasta, mutta joutuu monesti heitteille ja pahoinpidellyksi henkilöiltä joita hän ennen itse pahoinpiteli, esim. Pim ja Billyboy, ja kirjaston mies, jonka kanssa he kirjan alussa " pitivät hauskaa " hakkaavat Alexin. Hän joutuu myös lähtemään kotoaan, koska uusi alivuokralainen ei hyväksy häntä taloon entisien tekosiensa vuoksi. Hän joutuu kadulle ja menee pyytämään eräästä talosta apua, mutta talossa asuukin sama kirjailija, jonka Alex pahoinpiteli kaksi vuotta sitten. Kirjailija ei tunnista häntä, mutta myöhemmin hän huomaa Alexin identiteetin. Hän lukitsee Alexin tyhjään huoneeseen, ja laittaa soimaan Beethoovenin yhdenksännen, jonka kuulessaan Alex alkaa voida pahoin ja kärsimään. Alex päättyy lopussa yrittämään itsemurhaa, hyppäämällä ikkunasta, mutta ei kuole, vaan joutuu sairaalaan jossa poliitikot alkavat pitää hänestä huolta ja parantavat hänet. Viimeisessä luvussa Alex on kerännyt uuden jengin, ja he huvittelevat täysin samalla tavalla, kuin kirjan alussa. Jopa sanat, joitä käytetään ovat lähes samat. Lopulta Alex kuitenkin huomaa, että hän on liian vanha tuollaiseen touhuun ja lopettaa jenginsä johtamisen. Ympäröivän yhteiskunnan kuvaus on teoksessa hyvin julmaa ja kriittistä, ja teosta onkin verrattu [[George Orwell]]in teoksiin.
 
''Kellopeli appelsiini'' oli Burgess'lle varsin henkilökohtainen kirja, sillä hän käsitteli siinä pahoinpitelyä ja [[raiskaus]]ta, jonka kohteeksi hänen oma vaimonsa oli joutunut. Teoksen elokuvan myötä saaman runsaan mediahuomion onkin arveltu olleen kirjailijalle raskasta.
Rekisteröitymätön käyttäjä