Ero sivun ”Kellopeliappelsiini” versioiden välillä

Teos on tulevaisuuteen sijoittuva Alex-nimisen nuoren lontoolaispojan kehitystarina. Alex on kotoisin normaalista keskiluokkaisesta perheestä. Hän viettää aikansa mieluiten kadulla johtaen väkivaltaista jengiä, joka huvittelee puhumalla keskenään keksittyä slangia, [[nadsat]]-kieltä, jossa on runsaasti lainasanoja ja kieliopillisia rakenteita [[venäjän kieli| venäjän kielestä]], mutta myös Amerikan englannista. Jengiläiset harjoittavat silmitöntä väkivaltaa ryöstöjen yhteydessä, mitä teos kuvaa hyvin pitkään ja tarkasti. Alex jää kiinni petoksen seurauksena ja joutuu vankilaan. Hänelle tarjotaan mahdollisuutta lyhentää vankeusaikaansa osallistumalla uuden hoitomenetelmän kokeiluun. Siinä hänet hyvin shokeeraavin [[Behaviorismi|behavioristisin]] psykologisin keinoin ehdollistetaan vihaamaan väkivaltaa. Samalla kun hänestä tulee mallikansalainen, hänestä tehdään myös tahdoton kone. (kellopeli, vihannes). Terapian sivutuotteena hänet myös saadaan vieroksumaan aiemmin jumaloimansa [[Ludwig_van_Beethoven|Beethovenin]] musiikkia. Hoidon päätyttyä Alex päästetään pois vankilasta, mutta joutuu monesti heitteille ja pahoinpidellyksi henkilöiltä joita hän ennen itse pahoinpiteli, esim. Pim ja Billyboy, ja kirjaston mies, jonka kanssa he kirjan alussa " pitivät hauskaa " hakkaavat Alexin. Alex päättyy lopussa yrittämään itsemurhaa, mutta ei kuole, vaan joutuu sairaalaan jossa poliitikot alkavat pitää hänestä huolta ja parantavat hänet. Viimeisessä luvussa Alex on kerännyt uuden jengin, ja he huvittelevat täysin samalla tavalla, kuin kirjan alussa. Jopa sanat, joitä käytetään ovat lähes samat. Lopulta Alex kuitenkin huomaa, että hän on liian vanha tuollaiseen touhuun ja lopettaa jenginsä johtamisen. Ympäröivän yhteiskunnan kuvaus on teoksessa hyvin julmaa ja kriittistä, ja teosta onkin verrattu [[George Orwell]]in teoksiin.