Ero sivun ”Peltosirkku” versioiden välillä

'''Peltosirkku''' (''Emberiza hortulana'') on maatalousympäristön lintu. Se viihtyy suurten peltoaukeiden metsä- ja pensaikkosaarekkeissa. Se on [[muuttolintu]], joka saapuu [[Suomi|Suomeen]] toukokuussa ja lähtee elo–syyskuussa. Lajin kanta on romahtanut 20 vuodessa kymmenesosaan entisestä.<ref>http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/09/718726</ref>

 

 

Koirailla vatsa on vaalean ruosteenpunainen. Selässä on punaruskeita, valkeita ja mustia alueita. Päässä ja rinnassa vaaleankeltaiset kurkku ja viiksijuovat erottuvat selvästi. Silmän ympärillä on keltainen rengas. Naaraiden värit ovat hailakammat kuin koiraiden. Peltosirkun pituus on 16–17&nbsp;cm ja paino 23–26&nbsp;g. Koiras on hieman kookkaampi.

Vanhin suomalainen [[rengastus|rengastettu]] peltosirkku on ollut 4 vuotta 7 kuukautta 14 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut [[norja]]lainen vähintään 5 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.

 

Peltosirkku elää koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta, mutta on taantunut erittäin voimakkaasti viimeisinä vuosikymmeninä. Erityisen jyrkästi laji on taantunut ainakin Turun seudulla.{{lähde}} Suomessa pesii noin 20 000-30 000 paria. Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 500&nbsp;000&nbsp;–&nbsp;1 000&nbsp;000 paria.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Peltosirkku | Julkaisija = BirdLife Suomi | Osoite = http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/peltosirkku.shtml | Viitattu = 10.9.2011}}</ref>Esiintymisalue kattaa pääosan Euroopasta ja Aasian länsiosia Mongoliaan saakka. Suomalaiset peltosirkut talvehtivat ilmeisesti trooppisessa Afrikassa. Ne muuttavat Välimeren yli, ja niitä on pyydystetty ruoaksi valtavia määriä kaikissa rantavaltioissa ja saarilla.

 

Peltosirkkujen tyypillisimmät elinympäristöt ovat hakkuuaukeat, laidunmaat ja viljavainiot.

 

Peltosirkku pesii maassa heinikon kätkössä. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–6 munaa, joiden haudontaan aikaa kuluu noin 11–12 päivää. Poikaset lähtevät lentokyvyttöminä pesästä vähän yli kymmenen päivän ikäisinä ja oppivat parin päivän päästä lentämään. Emot ruokkivat niitä noin kolmen viikon ikäisiksi asti.

 

Peltosirkut syövät siemeniä, matoja, toukkia ja hyönteisiä.

 

Peltosirkkujen perinteinen valmistustapa on barbaarinen. Pienet linnut pyydystetään elävänä ja niitä pidetään pimeässä laatikossa (tai sokaistaan), niin että ne ahmivat jatkuvasti jyviä. Jahka lintu on paisunut huomattavasti normaalia suuremmaksi, hukutetaan sirkku [[armanjakki]]in, kynitään ja paahdetaan. Peltosirkkujen päät katkaistaan (tai purraan) irti ja ne syödään luineen päivineen lautasliinan alla – piilossa [[Jumala]]lta, jotta moinen ahneus ja julmuus ei tulisi tämän tietoon. Useamman kuin yhden peltosirkun syömistä pidetään kohtuuttomana, mutta Mitterrand söi vielä toisenkin.[lähde?]

 

{{Viitteet}}

 

== Kirjallisuutta ==

*{{Kirjaviite |Tekijä=Ben Schott| Nimeke= Schottin sekalaiset ruoka ja juoma | Julkaisija=Kustannusosakeyhtiö Nemo | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5180-73-5}}

 

 

[[Luokka:Sirkut]]