Ero sivun ”Pajulintu” versioiden välillä

'''Pajulintu''' eli '''uunilintu''' (''Phylloscopus trochilus'') on [[Kertut|kerttujen]] heimoon kuuluva [[varpuslinnut|varpuslintu]]. Se on [[Suomi|Suomen]] yleisin lintulaji, mutta vaatimattoman ulkonäkönsä ja piileskelevän elämäntapansa ansiosta se ei ole kovin tunnettu.

 

Pajulintu on kellanvihertävä, mahapuoleltaan valkoinen. Sen tunnistaa selvästi näkyvistä silmäkulmajuovista. Nuori lintu on alapuolelta keltainen. Jalat ovat vaaleat, rusehtavat. Sukupuolet ovat samanvärisiä, koiras on hieman suurempi. Pituus on 11–13 cm, siipien kärkiväli 19 cm, paino noin 8–10 g.

 

Vanhalla pajulinnulla on täydellinen [[sulkasato]] heinä-elokuussa. Sulkasadon kesto on noin puolitoista kuukautta. Talvehtimisalueellaan sekä vanhat että nuoret pajulinnut sulkivat täydellisesti, joten keväällä niiden saapuessa Suomeen ei ikäluokkia voi erottaa toisistaan. Aikuinen pajulintu vaihtaa siis kaikki höyhenensä kahdesti vuodessa.<ref>Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä. ISBN 951-95560-8-7</ref>

 

Pajulinnun pesimisalueita ovat [[Pohjois-Eurooppa|Pohjois]]- ja [[Keski-Eurooppa]] sekä [[Aasia]]. Euroopassa arvioidaan olevan 35–46 miljoonaa paria.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.birdguides.com/html/vidlib/species/Phylloscopus_trochilus.htm | Nimeke = Willow WarblerPhylloscopus trochilus | Julkaisija = Birdguides | Ajankohta = 1999}}</ref> Suomessa pesii koko maassa 8–13 miljoonaa paria,<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://yle.fi/pallohallussa/arkistot/090303.html| Nimeke = Linnut mittaavat ympäristöä | Julkaisija = YLE Pallo Hallussa | Ajankohta = 9.3.2003}}</ref> ja pajulintu on Suomen runsain pesimälintu.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.linnut.fi/lintuharrastus/faq-muut.shtml | Nimeke = Mitkä ovat Suomen yleisimmät pesimälinnut? | Julkaisija = Birdlife Suomi}}</ref> Yleisimmän linnun paikkaa piti aiemmin [[peippo]], mutta maiseman muutokset, kuten [[suo|soiden]] ojitus, [[laidunnus|laidunnuksen]] vähenemisestä seurannut [[lehtipuut|lehtipuuston]] lisääntyminen ja rantojen pusikoituminen, ovat suosineet pajulinnun pesimäympäristöjä.<ref>Suomen Luonto-lehti, 2003</ref> Pajulintu on yleinen koko maassa [[Tunturi-Lappi]]a myöten, kun taas peippo on Etelä-Suomen runsain lintu.

 

Pajulinnusta on erotettu kolme [[alalaji]]a: nimialalaji ''Phylloscopus trochilus trochilus'', jota tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa, itäsiperialainen ''Phylloscopus trochilus yakutensis'', joka on päälajia suurempi ja harmaampi, sekä Pohjois-Euroopan ja Länsi-Siperian ''Phylloscopus trochilus acredula'', joka on näiden kahden väliltä.<ref>{{Verkkoviite| Osoite = http://www.trochilus.co.uk/trochilus/Phylloscopus/racesofphyllosc.htm | Nimeke = Races of Phylloscopus trochilus | Julkaisija = Congleton birding, UK}}</ref>

 

Pajulintujen elinympäristöä ovat kaikenlaiset metsät, joissa on seassa lehtipuita ja riittävästi suojaavaa aluskasvillisuutta. Elinalueeksi soveltuvat myös pensaikot, puutarhat ja pihat ulkosaaristoa ja tunturikoivikoita myöten.<ref>[http://www.lintuatlas.fi/birdatlas_public_maps.php?taxon=476 Lintuatlas]</ref>

 

Pajulintu tekee uunimaisen pesänsä maahan, tavallisesti mättään tai kannon kupeeseen. Kulkuaukko on pesän sivulla. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun lopulla ja touko-kesäkuun vaihteessa. Pajulintu munii 5–7 valkoista, pilkukasta munaa, joita naaras hautoo 12–14 päivää. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokkimiseen ja hoitamiseen. Poikaset alkavat lentää 14–18 päivän ikäisinä. Pesii yleisesti kaksi kertaa kesän aikana.

 

Pajulintu on pääasiallisesti hyönteissyöjä, mutta syyskesällä myös marjat ja hedelmät maistuvat sille.

 

* Tiainen, Juha 1981: Pajulinnun postnuptiaalisen sulkasadon alkamisen ajoittuminen suhteessa pesintään. - Ornis Fennica 58:56-62.

*{{lintukuva|phylus}}

 

[[Luokka:Uunilinnut]]