Wikipedia

Ero sivun ”SF-paraati” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
97 179 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 14:
| maa = [[Suomi]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus]]
| ensi-ilta = [[12. toukokuuta]] [[1940]]
| kesto = 86 minuuttia
| kieli = [[Suomen kieli|Suomi]]
| ikäraja = S (Suomessa)
| budjetti =
| edeltäjä =
| seuraaja =
| kotisivut =
| imdb = 0033007
| elonet = ek2jzp
}}
'''SF-paraati''' (''SF-paraden'') on vuonna [[1940]] valmistunut [[Yrjö Norta]]n ohjaama suomalainen musiikkielokuva. Elokuva sai ensi-iltansa toukokuussa 1940, kaksi kuukautta [[Talvisota|talvisodan]] päättymisestä. Kyseessä on lennokas musiikkikomedia, jolle oli tarvetta suuria uhrauksia vaatineen kansakunnan kohtaloita määrittäneen sodan jälkimainingeissa. Elokuva oli kuvattu ennen sotaa kesällä 1939. Tarinassa viitataan esimerkiksi [[Helsinki|Helsingissä]] vuonna 1940 pidettäviksi suunniteltuihin [[Kesäolympialaiset 1940|olympialaisiin]].<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 17.6.2011, sivu D 7</ref>▼
 
▲'''SF-paraati''' (''SF-paraden'') on vuonna [[1940]] valmistunut suomalainen musiikkielokuva. Elokuva sai ensi-iltansa toukokuussa 1940, kaksi kuukautta [[Talvisota|talvisodan]] päättymisestä. Kyseessä on lennokas musiikkikomedia, jolle oli tarvetta suuria uhrauksia vaatineen kansakunnan kohtaloita määrittäneen sodan jälkimainingeissa. Elokuva oli kuvattu ennen sotaa kesällä 1939. Tarinassa viitataan esimerkiksi [[Helsinki|Helsingissä]] vuonna 1940 pidettäviksi suunniteltuihin [[Kesäolympialaiset 1940|olympialaisiin]].<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 17.6.2011, sivu D 7</ref>
 
''SF-paraatissa'' esitetään useita ikivihreiksi kohonneita [[Iskelmä|iskelmiä]], kuten ''Nuoruuden sävel'' ja ''Pot-pot-pot-pot-potkut sain...''.
Rivi 33 ⟶ 32:
 
==Näyttelijät==
 
{{Näyttelijä-rooli
|'''Näyttelijä'''|'''Rooli'''
Rivi 50 ⟶ 48:
 
==Juoni==
 
{{Juonipaljastus}}
 
Ansa Koskeli on [[Turismi|turistiopas]], jonka johdolla esitellään kesän 1939 Helsinkiä. Musiikkia harrastava [[taksi]]kuski Tanu Paalu on iskenyt häneen silmänsä. Ansaan on ihastunut myös hänen kollegansa, Jopi Rintee. Mies varastaa suudelman Ansalta, mistä neito suivaantuu pahan kerran. Kolmantena Ansaan ihastuneena uroona on hänen esimiehensä johtaja Anger, joka ahdistelee häntä eräänä iltana. Seuraus: Ansa raivostuu. Eräällä turistikierroksella Ansa löytää maasta turistin maahan pudonneen rannerenkaan. Tunnollinen opas laittaa sen talteen, mutta väärään paikkaan: omaan ranteeseensa. Kun korunsa hukannut rouva huomaa helyn Ansan ranteessa, hän on oitis vaatimassa potkuja tälle.
 
Jopi on tietoinen Ansan viattomuudesta, mutta haluaa kostaa Ansan viileän suhtautumisen hänen taannoiseen lähestymisyritykseensä ja valehtelee johtaja Angerille, ettei tiedä asiasta mitään. Ansa joutuu oikeusmurhan uhriksi ja saa potkut. Hän saa uuden työpaikan [[kioski]]n myyjänä. Kioskilla hän tapaa yllättäen Tanun ja alkaa vähitellen lämmetä miehelle. Myös Tanulla on epäonnea työasioissa: hänen taksinsa (avomallinen punainen luksusauto [[Opel Admiral]], vuosimalli 1939<ref>Nevalainen, Petri: Kaikkien aikojen Tauno Palo, Ajatus Kirjat, 2007, s. 89</ref>) pannaan ajokieltoon ja hän menettää myös soittajanpaikkansa ravintolassa.
 
Tanun mielessä alkaa syntyä uusi iskelmä, joka on pian leviävä kuin tauti ympäri kaupunkia! Ansa kirjoittaa lauluun sanat. Syntyy ''Nuoruuden sävel''. Pian Ansa ja Tauno esittävät kappaleen [[radio]]ssa. Asiakaspulasta kärsivän ravintola Sensation johtajat haluavat Tanun ja Ansan houkuttelemaan asiakkaita uuden suosikki-iskelmän avulla. Asiakkaat ihastuvat Tanun ja Ansan eritahtiseen esitykseen, mutta johtajat pitävät sitä [[fiasko]]na ja antavat saman tien potkut parille potkut. ''Nuoruuden sävelen'' oikeasta sävellajista kehkeytyy lopulta mahtava riita, joka johtaa Ansa ja Tanun välirikkoon.
 
Jopin omaatuntoa alkaa kolkuttaa, ja hän selvittää koruskandaalin johtaja Angerille, joka haluaa palkata Ansan välittömästiheti takaisin palvelukseensa. Ansa suostuu. Tanu puolestaan pääsee jatkamaan kuljettajan ammattiaan. Mutta ravintola Sensatioon on iskenyt jälleen asiakaskato! Alkaa hillitön jahti ympäri Helsinkiä: Ansa ja Tanu on löydettävä ja äkkiä. Kun heidät vihdoin saadaan ravintolan lavalle, he esittävät ''Nuoruuden säveltä'' edelleen [[dissonanssi]]ssa. Yleisö on riemuissaan. Ennen pitkää suosikkipari löytää [[konsonanssi]]n ja elokuvan loppu on tanssi- ja lauluspektaakkelia.
 
Sivujuonena ''SF-paraatissa'' seurataan [[Kivennapa|kivennapalaista]] Toppo Tattia, joka saapuu Helsinkiin etsimään veljeään Aku Ruususta. Ansan äiti Siiri Koskeli ja Aku muodostavat elokuvan subrettiparin.
 
{{Juonipaljastus loppu}}
 
==Musiikki==
 
''SF-paraatin'' musiikkikappaleet sävelsi [[Georg Malmstén]]. Siinä esitetään muun muassa aikansa tarttuva iskelmä "Pot-pot-pot-pot-potkut sain...", jonka on sanoittanut [[Reino Ranta]]. Elokuvan johtoaihe on ''Nuoruuden sävel''. Se alkaa soida ennen alkutekstejä ja itse alkutekstien kohdalla musiikki on sovitettu kulloinkin esillä olevan nimen logiikkaan. Runsas puolet ''SF-paraatista'' kuluu tilanteisiin, joissa Tanu hakee oikeaa muotoa ''Nuoruuden sävelelle''.<ref>Nevalainen, Petri: Kaikkien aikojen Tauno Palo, Ajatus Kirjat, 2007, s. 86</ref>
 
Rivi 74 ⟶ 66:
 
==Arviot==
SF-paraati sai aikalaiskriitikoilta melko myönteisen vastaanoton. Elokuvan nokkeluutta ja kepeyttä kiiteltiin. [[Ilta-Sanomat]] antoi tunnustusta Lutsin tavalle kuvata Helsinkiä. Lehti piti kappaletta "huolettomana kevätparaatina", jonka "moniaita tunnelmakohtauksia" olisi tosin voinut lyhentää. [[Uusi Suomi]] nosti esiin Malmsténin keväisen nuorekkaan musiikin. Lehti huomautti myös ajankohdasta: " --- jos yleisö suhtautuu elokuvaan pidättyvämmin kuin tavallisesti, ei se johdu siitä, että se olisi ikävä, vaan siitä, että ajat ovat toiset kuin silloin, kun filmiä ruvettiin tekemään." ''SF-paraatin'' näyttelijöitä kehuttiin kautta linjan. KaarleKaarlo Angerkoski kuoli pian kuvausten päätyttyä, ja hänet mainittiin "armoitettuna koomikkona", jonka kuolema oli suuri menetys taiteelle.<ref name="SKFG4">Suomen kansallisfilmografia 4, s. 500 ja 501</ref>▼
 
Vuonna 1983 Ilta-Sanomat nimesi ''SF-paraatin'' "kotimaisen elokuvan ensimmäiseksi varsinaiseksi musikaaliksi".<ref name="SKFG4"/> Eräiden asiantuntijoiden mielestä saman kunnian voi yhtä hyvin antaa elokuvalle ''[[Meidän poikamme merellä]]'' (1933).<ref>Suomen kansallisfilmografia 4, s. 504</ref> Vuonna 1994 puolestaan arvioitiin: "--- elämänilon raikkaana ylistyksenä ''SF-paraati'' on edelleen lyömätön kotimainen klassikko".<ref name="SKFG4"/> VuonnaMyöhemmissä 2011 Tv-maailman kriitikko pitiarvioissa ''SF-paraatia'' on pidetty niin aikansa eläneenä eskapistisena hupailuna<ref name=tvm>MKA: ''SF-paraati'', Päivän elokuvia, Tv-maailma, 2328/2011 s. 2917</ref>, Leffatykin esittelijä taaskuin Tauno Palon ja Ansa Ikosen kirkkaimpana yhteisenä saavutuksena.,<ref>[http://www.leffatykki.com/elokuva/sf-paraati Leffatykki.fi]</ref> [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kriitikon mukaan sejossa on musiikki-ilottelua, matkailumainosta ja yhtiön tähtien suosion pönkitystä.<ref name=paju/>▼
▲SF-paraati sai aikalaiskriitikoilta melko myönteisen vastaanoton. Elokuvan nokkeluutta ja kepeyttä kiiteltiin. [[Ilta-Sanomat]] antoi tunnustusta Lutsin tavalle kuvata Helsinkiä. Lehti piti kappaletta "huolettomana kevätparaatina", jonka "moniaita tunnelmakohtauksia" olisi tosin voinut lyhentää. [[Uusi Suomi]] nosti esiin Malmsténin keväisen nuorekkaan musiikin. Lehti huomautti myös ajankohdasta: " --- jos yleisö suhtautuu elokuvaan pidättyvämmin kuin tavallisesti, ei se johdu siitä, että se olisi ikävä, vaan siitä, että ajat ovat toiset kuin silloin, kun filmiä ruvettiin tekemään." ''SF-paraatin'' näyttelijöitä kehuttiin kautta linjan. Kaarle Angerkoski kuoli pian kuvausten päätyttyä, ja hänet mainittiin "armoitettuna koomikkona", jonka kuolema oli suuri menetys taiteelle.<ref name="SKFG4">Suomen kansallisfilmografia 4, s. 500 ja 501</ref>
 
▲Vuonna 1983 Ilta-Sanomat nimesi ''SF-paraatin'' "kotimaisen elokuvan ensimmäiseksi varsinaiseksi musikaaliksi".<ref name="SKFG4"/> Eräiden asiantuntijoiden mielestä saman kunnian voi yhtä hyvin antaa elokuvalle ''[[Meidän poikamme merellä]]'' (1933).<ref>Suomen kansallisfilmografia 4, s. 504</ref> Vuonna 1994 puolestaan arvioitiin: "--- elämänilon raikkaana ylistyksenä ''SF-paraati'' on edelleen lyömätön kotimainen klassikko".<ref name="SKFG4"/> Vuonna 2011 Tv-maailman kriitikko piti ''SF-paraatia'' aikansa eläneenä eskapistisena hupailuna<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 23/2011 s. 29</ref>, Leffatykin esittelijä taas Tauno Palon ja Ansa Ikosen kirkkaimpana yhteisenä saavutuksena.<ref>[http://www.leffatykki.com/elokuva/sf-paraati Leffatykki.fi]</ref> [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kriitikon mukaan se on musiikki-ilottelua, matkailumainosta ja yhtiön tähtien suosion pönkitystä.<ref name=paju/>
 
==Huomioita==
 
Toivo Särkkä tilasi ''SF-paraatin'' alkuperäiskäsikirjoituksen maisteri Tapio Pihalta. Jo käsikirjoitusvaiheessa Pihan mielessä kangasteli tietty näyttelijäkaarti; hän nimesi roolihenkilöt osittain heidän mukaansa. Elokuvan mainonnassa käytetty luonnehdinta "Helsingin kattojen yllä ja alla" viittaa [[René Clair]]in varhaiseen äänielokuvaan ''Sous les toits de Paris'' (''[[Pariisin kattojen alla]]'') (1930).<ref>Suomen kansallisfilmografia 4, s. 501 ja 502</ref>
 
''SF-paraati'' oli yksi useista ennen talvisotaa valmistuneista suomalaisista elokuvista, joiden ensi-ilta siirrettiinlykättiin ja esitettiin vasta [[välirauhan kuukausiinaika]]na. Sen oli määrä saada ensi-iltansa vuosikymmenen viimeisenä päivänä, 31. joulukuuta 1939, mutta sodan takia ensiesitys siirtyi seuraavaan kevääseen. Lokakuun 1939 lopussa Suomen Filmiteollisuus mainosti ''SF-paraatia'' elokuvaksi modernista Helsingistä. Tutut suosikkinäyttelijät haluttiin esitellä katsojille uudesta näkökulmasta "hauskan ja elegantin revyyelokuvan tähtinä", jotka "laulavat ja tanssivat elämäniloa vaikeisiin aikoihin".<ref name="SKFG4502">Suomen kansallisfilmografia 4, s. 502</ref>
 
Kaupallisesti ''SF-paraati'' menestyi melko hyvin; se keräsi katsojia hieman ensi-iltavuotensa keskiarvoa enemmän. Vuoden 1945 loppuun mennessä elokuvan oli nähnyt 411&nbsp;844 maksanutta katsojaa.<ref name="SKFG4502"/>
 
Ikonen oli kuvausten aikana raskaana. Kesän 1939 kuluessa se alkoi näkyä, mutta ohjaaja Norta ei tästä piitannut. Syntyi eripuraa Ikosen ja Nortan välille. Ikonen mainitsee Nortan ainoana ohjaajana, jonka kanssa hänellä elokuvaurallaan oli vaikeuksia.<ref>Saarikoski, Tuula Saarikoski: Tähtiaika, Weilin+Göös 1980, s. 81</ref>
 
Paitsi että ''SF-paraatiparaatin'' onpääosanäyttelijät tähditettyovat 1930-luvun lopun suosikeinsuosikkeja, myös sen pienissä sivuosissa ja avustajatason osissa vilahtelee tunnettuja nimiä. Näistä mainittakoon, esimerkiksi [[Verna Piponius]] ja [[Rauha Rentola]] turisteina, [[Laila Jokimo]] tanssiravintolan yleisönä, [[Sylvi Salonen]] konekirjoittajana ja [[Jalmari Rinne]] oopperalaulajana.<ref>http://www.elonet.fi/title/ek2jzp/tekija</ref>
 
==Lähteet==
 
*Suomen kansallisfilmografia 2, Oy EDITAEdita Ab 1999, ISBN 951-37-1582-5
*Elonet ''SF-paraati''
 
===Viitteet===
{{Viitteet|Sarakkeet}}
 
==Aiheesta muualla==
*[http://www.elonet.fi/title/ek2jzp/sisalto Juonikuvaus ja lehdistöarvioita Elonet.fi]ssä
*[http://www.elonet.fi/title/ek2jzp/muut Taustatietoja musiikista ja tuotannosta Elonet.fi]ssä
 
[[Luokka:Vuoden 1940 elokuvat]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/SF-paraati”