Ero sivun ”Garage rock” versioiden välillä

'''Garage rock''' ("autotallirock"”autotallirock”, viittaa yhtyeiden tyypillisiin harjoittelutiloihin) on yksi [[rock]]musiikin tyylilajeista. Garage rockin käsite keksittiin 1970-luvun alussa kuvaamaan [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] [[1960-luku|1960-luvun]] puolivälissä ja jälkipuoliskolla esiintynyttä yksinkertaista ja raakasointista "ruohonjuuritason"”ruohonjuuritason” rockmusiikkia. Garage rockin esikuvia olivat 1950-luvun [[rock and roll]] sekä [[The Rolling Stones]]in ja [[The Yardbirds]]in kaltainen brittiläinen [[rhythm and blues]]. Alkuperäistä 1960-luvun garage rockia leimasivat pikemminkin innostus ja energisyys kuin virtuoosimainen soittotaito. Tästä syystä sitä on usein pidetty 1970-luvulla syntyneen [[punkrock]]in esimuotona. Monien garage rock -yhtyeiden musiikissa oli myös vaikutteita 1960-luvun [[psykedeelinen rock|psykedeelisestä rockista]]. Psykedeelisen rockin kokeellisimmat ja sisäänpäin kääntyneimmät edustajat on kuitenkin usein nähty vastakohtana garage rockin intensiivisyydelle, suoraviivaisuudelle ja rajuudelle.

1960-luvulla rockin soittaminen oli high school -ikäisten amerikkalaispoikien keskuudessa tavattoman suosittu harrastus, joten garage rock -yhtyeitä oli tuhansia. Useimmat niistä jäivät parhaimmillaankin vain paikallisiksi kuuluisuuksiksi. Garage rock -ilmiö kuitenkin synnytti muutaman YhdysvaltojenYhdysvaltain laajuista huomiota herättäneen hittikappaleen. Sellaisia olivat muun muassa [[? & the Mysterians]]in "96”96 Tears"Tears”, [[Count Five]]n "Psychotic”Psychotic Reaction"Reaction”, [[The Seeds]]in "Pushin'”Pushin’ Too Hard"Hard” ja [[Music Machine]]n "Talk”Talk Talk"Talk”.

Useimmat näistä yhtyeistä lopettivat toimintansa 1960-luvun lopulla. [[Lenny Kaye]]n vuonna 1972 kokoama ''[[Nuggets]]''-kokoelmalevy nosti ne uudelleen esille. Vasta tämän jälkeen ilmiöstä alettiin puhua "garage”garage rockina"rockina”.