Ero sivun ”Ernst Nevanlinna” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Elämä: - lähde hautapatsas-tiedolle
Nimetään vanhemmat ja mainitaan suku mieluummin itse artikkelissa.
Rivi 14:
| puoliso = Olaga Elinda Neovius (1899–1904), Ines Nystén (1901–)<ref name="KB" />
}}
'''Ernst Fredrik Nevanlinna''' (vuoteen 1906 ''[['Neovius]]'','; [[10. toukokuuta]] [[1873]] [[Pielisjärvi]] – [[7. syyskuuta]] [[1932]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[taloustiede|taloustieteen]] professori ja poliitikko, joka edusti ensin [[Suomalainen puolue|Suomalaista puoluetta]] ja sitten [[kokoomus]]ta. Hän oli 1906–1913 ''[[Uusi Suometar|Uuden Suomettaren]]'' ja 1919–1922 [[Uusi Suomi|Uuden Suomen]] päätoimittajana sekä lyhyen aikaa senaattorina vuonna 1905 ja [[Eduskunnan puhemies|Eduskunnan puhemiehenä]] vuonna 1918. Nevanlinna toimi myös kahdesti Suomalaisen puolueen puheenjohtajana.
 
==Elämä==
Ernst Neovius kuului [[Neovius]]ten tunnettuun sivistys- ja säätyläissukuun. Hänen vanhempansa olivat Pohjois-KarjalaissaKarjalassa asuneenasunut metsähallituksen virkamiehenvirkamies poikanaOtto syntynytAnders ErnstOleg Neovius ja Eva Kumlin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi [[Joensuu]]sta vain 17-vuotiaana, työskenteli taloustieteen opintojensa ohessa lukionopettajana, nimitettiin vuonna 1900 dosentiksi [[keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto|yliopistoon]] ja väitteli 1903 tohtoriksi. Opiskeluvuosinaan hän oli ollut fennomaanien opiskelijajärjestö [[Suomalainen Nuija|Suomalaisen Nuijan]] puheenjohtaja. Elokuussa 1905 hän kohosi vain 32-vuotiaana [[Suomen senaatti|senaatin talousosastoon]] valtiovaraintoimituskunnan johtajaksi. Koko [[Strengin senaatti]] joutui kuitenkin eroamaan jo kolmen kuukauden kuluttua [[Vuoden 1905 suurlakko|suurlakon]] vuoksi ja pitkään säilyneen myöntyväisyysmiehen maineen vuoksi tästä lyhyestä senaattorikaudesta oli luultavasti Nevanlinnan uralle enemmän haittaa kuin hyötyä. Nevanlinnalla oli muutenkin taipumus kompromettoida tahattomasti itsensä sitoutumalla toistuvasti kannattamaan politiikkaa, joka hyvin pian oli romahtava vanhentuneena – vuonna 1917 hän oli skeptinen Suomen itsenäisyystoiveita kohtaan, seuraavana vuonna Saksaan nojaavan monarkian innokas kannattaja. Nevanlinna edusti politiikassa maltillista sosiaalikonservatismia, eikä ollut siis varsinaisesti erityisen oikeistolainen tai taantumuksellinen – hän vain eli henkisesti sen verran menneessä ajassa ettei oikein sopeutunut moderniin politiikkaan.<ref name="KB" />
 
Kun Suomalainen puolue järjestäytyi muodollisesti vuonna 1906, Nevanlinnasta tuli sen nimellinen puheenjohtaja ja sen myötä myös ''Uuden Suomettaren'' päätoimittaja. Hän jatkoi kummassakin tehtävässä vuoteen 1913. Nevanlinna oli vielä uudelleen puolueensa puheenjohtaja 1916–1918, sen lakkauttamiseena asti.<ref name="KB" /> Hän oli myös kansanedustajana vuosina 1907–1922 ja johti useasti valtiovarainvaliokuntaa<ref name="ed" />. Kun eduskunta marraskuun alussa 1918 kokoontui uusille valtiopäiville, valittiin Nevanlinna puhemieheksi, sillä vanhasuomalaisten todellinen johtaja ja edellinen puhemies [[Lauri Ingman]] oli vielä Saksassa viemässä Hessenin prinssi [[Friedrich Karl]]ille tietoa [[Suomen kuningaskuntahanke|Suomen kuninkaanvaalin]] tuloksesta. Kun Ingman palasi kotimaahan, luopui Nevanlinna nöyrästi puhemiehen tehtävästä hänen hyväkseen.<ref>Vesa Vares: ''Demokratian haasteet 1907–1919'', teoksessa ''Kansanvalta koetuksella'' (Vares, Uola, Majander), s. 130, 132. Edita, Helsinki 2006.</ref> Hänen puhemieheytensä ehti kestää vain viisi päivää<ref name="ed" />, ja oli siten Suomen historian lyhin.