[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisessä maailmansodassa]] Ulmanis tuki latvialaisia pakolaisia auttaneita järjestöjä ja toimitti ''Zeme''−nimistä lehteä vuosina 1914−1915. Vuonna 1917 hän oli mukana perustamassa [[Latvian maalaisliittoamaanviljelijöiden liitto]]a (''Latviešu Zamnieku Sanienba'') ja nousi yhdeksi sen johtohahmoista. Vuodesta 1918 eteenpäin hän toimi Latvian itsenäisyyden puolesta. Latvian julistauduttua itsenäiseksi 18. marraskuuta 1918 Ulmaniksesta tuli hallituksen pääministeri. Tämän tehtävän ohella hän toimi myös esimerkiksi sotaministerinä ja maatalousministerinä eri ajanjaksoina. Ulmaniksen hallituksen piti kuitenkin paeta [[Riika|Riiasta]] [[Liepaja]]an kommunistien vallattua kaupungin tammikuussa 1919. Pääasiassa saksalaiset ja virolaiset joukot löivät punaiset saksalaisten ottaessa haltuunsa Riian, mutta saksalaisten joukkojen komentaja [[Rüdiger von der Goltz]] yritti asettaa oman nukkehallitsijansa [[Andrievs Niedra]]n Ulmaniksen hallinnon tilalle. Hanke kaatui kuitenkin kun Ulmanis pääsi pakenemaan Liepajasta [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittialuksella]]. Lisäksi virolais−latvialaiset joukot löivät saksalaiset niin sanotussa [[Landeswehrin sota|Landeswehrin sodassa]] ja ottivat takaisin haltuunsa Riian 23. tammikuuta 1919. Ulmaniksen hallitus palasi kaupunkiin 8. kesäkuuta. Sota ei kuitenkaan ollut vieläkään ohitse, vaan latvialaiset joutuivat vielä puolustautumaan [[Pavel Bermondt-Avalov]]in joukkoja vastaan. Ulmanis haavoittui lievästi heitä vastaan käydyssä taistelussa lokakuussa 1919. Koko Latvia oli Ulmaniksen hallinnon vallassa vasta vuoden 1919 lopulla. Ulmanis allekirjoitti hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvosto Venäjän kanssa elokuussa 1920 ja samalla Venäjä tunnisti Latvian itsenäisyyden. Ulmanis toimi pääministerinä 18. kesäkuuta 1921 saakka.<ref name="s. 1067" />
