Ero sivun ”Etelämanner” versioiden välillä

Oli pitkään oletettu, että eteläisillä pallonpuoliskolla olisi laaja, pitkälti lauhkealle vyöhykkeelle ulottuva manner, [[Terra Australis]]. [[James Cook]] yritti toisella valtameripurjehduksellaan vuosina [[1771]]–[[1772]] etsiä sitä. Hän ylitti [[eteläinen napapiiri|eteläisen napapiirinkin]], mutta lopulta jääesteet pakottivat hänet kääntymään takaisin. EtelämanterelleEtelämantereelle saakka hän ei päässyt, mutta sai todistetuksi, ettei oletettua paljon laajempaa mannerta ollut olemassa.

Ensimmäisenä EtelämanterenEtelämantereen löysivät [[purjelaiva|purjelaivoilla]] purjehtivat retkikunnat 1800-luvun alussa. Mielenkiinto siihen kuitenkin lopahti, koska manner oli jäätävän kylmä ja myrskyisen, jäälauttoja sisältävän meren keskellä. Aivan 1800-luvun lopussa tutkimusmatkailijoiden mielenkiinto mannerta kohtaan palasi. [[Carsten Borchgrevink]] rakennutti [[1899]] pienen mökin tutkimusasemaksi Etelämantereelle.

Vuosina 1911–1912 lähti eri paikoista kohti etelänapaa kaksi kilpailevaa retkikuntaa. Scottin retkikunta oli alusta asti huono-onninen, ja käytti huonosti Etelämantereella toimivia [[traktori|traktoreita]] ja [[ponit|poneja]]. Poneihin luotettiin, koska niitä käytettiin [[Siperia]]n kylmissä oloissa. Silti ponit eivät kestäneet Siperiaa ankarampia Etelämantereen oloja, ja ne jouduttiin lopettamaan. Traktorit lakkasivat toimimasta jo alussa, koska niitä ei oltuollut suunniteltu Etelämantereen olohinoloihin. Näin Scott joutui miehineen itse vetämään rekiä, mikä hidasti matkantekoa huomattavasti. Sillä välin norjalainen [[Roald Amundsen]] saavutti Etelänavan suunnitelmansa mukaan. Scottkin saapui Etelänavalle, ja hänen miehensä kääntyivät pettyneinä takaisin löydettyään norjalaisten leirin. Amundsen palasi kotiin suunnitelman mukaan. Koska Scottin matkanteko oli hidastunut ratkaisevasti, ruokavarat alkoivat huveta ennen retken päättymistä. Miehet kärsivät lisäksi rasituksesta vetäessään raskaita rekiä. Yksi miehistä kuoli ylirasitukseen ja toinen paleltumista kärsivä käveli [[lumimyrsky]]yn palaamatta, ettei hidastaisi toisten kulkua. Jäljelle jääneet kolme miestä harkitsivat lumimyrskyn keskellä itsemurhaa lääkkeillä, koska ruokatarvikkeet loppuivat. He ilmeisesti kuitenkin paleltuivat kuoliaiksi, sillä lääkkeisiin ei ollut koskettu. Seuraavan vuoden keväällä lähetetty retkikunta löysi Scottin kuolinleirin. Scottia syytettiin jälkikäteen siitä, että hän jatkoi retkeä, vaikka suunnitelluista aikatauluista oli livetty huomattavasti ja vei siten retkikunnan varmaan tuhoon.