Ero sivun ”Saksan jälleenyhdistyminen” versioiden välillä

'''Saksan jälleenyhdistyminen''' ({{k-de|Deutsche Wiedervereinigung}}) tapahtui 3. lokakuuta [[1990]], kun [[Saksan demokraattinen tasavalta|Saksan demokraattisen tasavallan]] (Itä-Saksa, DDR) osavaltiot liittyivät [[Saksan liittotasavaltaLänsi-Saksa|Saksan liittotasavaltaan]] (Länsi-Saksa). Päivämäärä on ''[[Saksan yhtenäisyyden päivä]]'' ({{k-de|''Tag der Deutschen Einheit}}'') on Saksan ainoa liittovaltion säätämä kansallinen vapaapäivä.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.feiertage-newsletter.de/feiertag-info/tag-der-deutschen-einheit.php|Nimeke=Der Tag der deutschen Einheit|Julkaisija=Feiertage Newsletter.de|Luettu=3.10.2008|Kieli={{de}}}}</ref> Nimitystä jälleenyhdistyminen”jälleenyhdistyminen” käytetään erotukseksi vuonna 1871 tapahtuneesta Saksan ''yhdistymisestä'' [[Saksan keisarikunta|Saksan keisarikunnaksi]].

Itä-Saksan demokraattisen tasavallan ainoiden vapaiden [[parlamentti]][[vaalit|vaalien]]parlamenttivaalien jälkeen keväällä 1990 sen ja läntisen Saksan väliset neuvottelut huipentuivat [[sopimus lopullisesta järjestelystä Saksan suhteen|sopimukseen lopullisesta järjestelystä Saksan suhteen]]. Saksojen ja [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] neljän [[liittoutuneet|liittoutuneen]] voittajavaltion väliset neuvottelut takasivat yhdistyvälle Saksalle täyden [[suvereniteetti|suvereenisuuden]]. Saksa on jatkanut Euroopan yhteisön, nykyisen [[Euroopan unioni]]n sekä [[Pohjois-Atlantin liitto|Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön]] (Nato) jäsenenä.

Toisen maailmansodan loputtua Saksa jaettiin neljän voittajavaltion [[Saksan ja Itävallan miehitysvyöhykkeet|miehitysvyöhykkeisiin]]. [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] miehitysvyöhykkeen ympäröimä pääkaupunki [[Berliini]] jaettiin myös neljään [[miehitys|miehitettyyn]] vyöhykkeeseen. Vaikka alkuperäisenä tarkoituksena oli miehittäjävaltioiden yhteinen hallinto Saksassa, [[kylmä sota|kylmän sodan]] jännitteet johtivat 1949 Saksan liittotasavallan muodostamiseen [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]], [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] ja [[Ranska]]n Saksan-vyöhykkeistä. Vastaavasti Neuvostoliiton Saksan-vyöhykkeestä syntyi Saksan demokraattinen tasavalta.

Aluksi molemmat Saksat vaativat tunnustusta [[Saksan valtakunta|Saksan valtakunnan]] jatkajina. Myöhemmin Itä-SaksaSaksan demokraattinen tasavalta muutti kantaansa ja sanoi, että vanha Saksa lakkasi olemasta vuonna 1945 ja että molemmat Saksat olivat uusia valtioita.

Saksan liittotasavalta kehittyi [[länsimaat|länsimaiseksi]] [[demokratia|monipuoluedemokratiaksi]] ja avoimeksi [[markkinatalous|markkinataloudeksi]], kun taas Saksan demokraattisessa tasavallassa vallitsi [[kommunismi|kommunistinen]] [[yksipuoluejärjestelmä]] ja valtion [[suunnitelmatalous|komentotalous]]. Vaikka Itä-Saksa olikin [[politiikka|poliittisen]] [[Itä-Eurooppa|Itä-Euroopan]] suhteellisesti [[varallisuus|vaurain]] maa, monet sen asukkaat hakeutuivat länteen haaveillessaan poliittisesta vapaudesta ja [[talous|taloudellisesta]] menestyksestä. Itä-Saksassa kuin myös [[Itä-Berliini]]ssä asuneiden kasvava virta [[Länsi-Berliini]]in ja sen kautta länteen, ennen kaikkea läntiseen Saksaan, sai Itä-Saksan demokraattisen tasavallan kommunistisen [[puolue]]enpuolueen eli [[Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue|Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen]] perustamaan [[rajavalvonta]]järjestelmän, jonka näkyvin osa oli [[Berliinin muuri]].

== Itä-Saksan valtiondemokraattisen tasavallan loppu ==

Elokuussa 1989 [[Unkari]] luopui rajavalvonnasta [[Itävalta|Itävallan]]-rajallaan ja syyskuussa yli 13&nbsp;000 itäsaksalaista ja -berliiniläistä siirtyikin länteen Unkarista. [[Mielenosoitus|Mielenosoitukset]] Itä-Saksan demokraattisen tasavallan kommunistihallintoa vastaan alkoivat vuoden 1989 loppupuolella, näkyvimmin [[Leipzig]]in [[maanantaimielenosoitukset|maanantaimielenosoituksina]]. Levottomuudet pakottivat Itä-Saksan puoluejohtajan ja [[valtionpäämies|valtionpään]] [[Erich Honecker]]in eroamaan lokakuussa. Lisää eroamisia nähtiin, kun maan [[hallitus]] kokonaisuudessaan luopui vallasta parin päivän kuluttua, 9. marraskuuta 1989 uusi hallitus päätti lieventää matkustusrajoituksia. Uutisissa kerrottiin erehdyksessä rajoitusten poistamisesta ja monet itäsaksalaiset ja -berliiniläiset menivät suoraan Berliinin muurille, missä rajavartijat avasivat ylityspaikat ja päästivät heidät läpi. Tästä rohkaistuneena he ja myös länsiberliiniläiset alkoivat itse purkaa muuria, mistä seurasi yksi 20. vuosisadan suurimmista [[media]]tapahtumista.

Maaliskuussa 1990 pidettiin Itä-Saksan demokraattisen tasavallan viimeiset vaalit, joiden jälkeen muodostetun hallituksen tärkein tehtävä oli neuvotella valtion lakkauttamisesta. Eräs itäsaksalainen [[ideologia|ideologi]] oli huomauttanut jo vuonna 1989: ”[[Puola]] on Puola ilman kommunismiakin, mutta jos kommunismi loppuu, ei DDR:llä ole enää mitään syytä olla olemassa.”

[[Pääministeri]] [[Lothar de Maizière]]n johdolla Itä-SaksaSaksan demokraattinen tasavalta neuvotteli yhdistymisen ehdoista läntisen Saksan ja neljän voittajavaltion kanssa. Neuvostoliitto vastusti aluksi Naton laajenemista Itä-Saksan demokraattisen tasavallan ja Berliinin alueille, mutta suostui lopulta yhdistyneen Saksan Nato-jäsenyyteen, kunhan vieraita Nato-joukkoja ja ydinaseita[[ydinase]]ita ei sijoiteta itäiseen Saksaan.

Virallinen yhdistyminen tapahtui 3. lokakuuta 1990. Itä-Saksan demokraattisen tasavallan loppuaikojen viisi maata, osavaltiota liittyivät Berliinin maan kanssa läntiseen Saksaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut kahden likimain tasavertaisen valtion liittyminen yhdeksi uudeksi, jolle olisi sitten pitänyt kehittää muun muassa [[perustuslaki]]. Valittu linja oli yksinkertaisempi toteuttaa, mutta se on aiheuttanut monelle Itä-Saksassa ja Itä-Berliinissä asuneelle tunteita joutumisesta läntisen Saksan liittotasavallan ”miehittämäksi” tai ”valloittamaksi”.

Yhdistyminen on ollut Saksalle taloudellinen taakka, joka on johtanut talouskasvun hidastumiseen. Itä-Saksan demokraattisen tasavallan [[teollisuus|teollisuuden]] kilpailukyky oli huono, monia valtio[[yritys|yrityksiä]]valtioyrityksiä lakkautettiin ja syntyi [[työttömyys|joukkotyöttömyyttä]], joka on uusien osavaltioiden alueella noin 20 prosenttia. Sadattuhannet työikäiset ovat muuttaneet vanhoihin osavaltioihin työn perässä, mikä on aiheuttanut ongelmia väestörakenteessa. Uusien osavaltioiden jälleenrakentamiseen ohjataan edelleen vuosittain noin sata miljardia euroa [[liittovaltio]]nliittovaltion varoja.