Ero sivun ”Örinälaulu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Monoliitti siirsi sivun Murina ohjauksen Murinalaulu päälle: Termi 'murina' on täysin harhaanjohtava nimitys tälle laulutyylille; en piireissä liikkuvana ole ikinä kohdannut termiin 'murina' vaan ennemminkin murinalauluun tai örinälauluun.
p Artikkeli vastaamaan nimeään termien kohdalla
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli| kertoo laulutyylistä, [[Murina (suku)|Murina]] on myös lepakkosuku.}}
[[Kuva:AngelaGossowWOA2006.jpg|thumb|250px|[[Arch Enemy]]n [[Angela Gossow]] on yksi harvoista murisevista naislaulajista.]]
'''MurinaMurinalaulu''', '''kuolonkorina''' tai '''murinalaulumurina''' (puhekielessä '''örinä''') ({{k-en|death grunt}}) on äärimmäinen ja aggressiivinen [[laulu]]tyyli, jossa pyritään usein tuottamaan mahdollisimman epäinhimillistä ja monesti hirviömäistä lauluääntä hyödyntämällä voimakkaasti [[pallea]]lihasta ja säröttämällä [[kurkunpää]]n avulla ääntä rasittamatta kuitenkaan [[äänihuulet|äänihuulia]]. [[Englannin kieli|Englanninkielisissä]] maissa murinastamurinalaulusta käytetään myös humoristisesti nimitystä "Cookie Monster vocals"<ref>[http://opinionjournal.com/la/?id=110007902 Jim Fusilli, Thats Good Enough for Me - Cookie Monsters of Death Metal Music, Opinion Journal] {{en}}. Luettu 9. maaliskuuta 2007.</ref>, joka viittaa [[Seesamtie]]-lastensarjan erikoisesti ääntelevään nukkehahmoon, [[Keksimonsteri]]in.
 
"MurinaaMurinalaulua" pidetään virallisena käsitteenä,{{lähde}} vaikka virallisesti tyylille ei ole Suomessa vakiintunut tiettyä nimitystä. Puhekielessä termi "örinä" on taas hyvin yleinen.
 
==Erityispiirteitä==
Rivi 10:
Örinä on syvää kurkkuääntä ja usein vaikeaselkoista, erityisesti niille kuuntelijoille, jotka eivät ennestään tunne tyyliä. Useat tekniikkaa käyttävät laulajat päättävät tietoisesti öristä epäselvästi, kuten esimerkiksi [[Kataklysm]]-yhtyeen Sylvain Houde ja [[Cryptopsy]]n Lord Worm. Jotkut tyylin laulajat kuitenkin örisevät [[sanoitukset]] ymmärrettävästi, kuten [[Bolt Thrower]]in Karl Willetts tai vanhemman [[Amorphis|Amorphiksen]] [[Tomi Koivusaari]]. Nykyisin örinätekniikkaa käyttää myös muutama naislaulaja, kuten [[Nuclear Death]]in Lori Bravo, [[Sinister]]in [[Rachel Kloosterwaard-Heyzer]], [[Arch Enemy]]n [[Angela Gossow]] ja [[The Agonist]]in [[Alissa White-Gluz]].
 
==Murinalaulun tekniikka==
==Murinatekniikka==
[[Tiedosto:Respiratory system.svg|thumb|250px|left|[[Pallea]]lla (diafragma) on tärkeä murinavlaulussamurinalaulussa: sen käyttö tuo murinaan voimaa ja osin suojaa äänihuulia rasitukselta. Jotkut artistit käyttävät murinatekniikassaan ainoastaan palleaa.]]
Murinalaulun tunnusomaisen rouhea ulosanti vaatii lähes välttämättä [[murrosikä|murrosiän]] [[äänenmurros|äänenmurroksen]] ohittamista. Siten keskimäärin alle 16-vuotiaita, joilla [[kurkunpää]] ei ole vielä kehittynyt, sitä ei suositella harjoittamaan: väärin tehtynä murinalaulu voi pahimmillaan aiheuttaa pitkäaikaisia vaurioita [[äänihuulet|äänihuuliin]]<ref> [http://www.wikihow.com/Do-Harsh-Death-Metal-Vocals Learn to Do Harsh Death Metal Vocals, Wikihow] {{en}}. Luettu 9.3.2007.</ref>.
 
MurinaMurinalaulu lähtee [[pallea]]lihaksen supistuksesta ja muotoutuu kurkunpäässä. Ilman pallealihaksen käyttöä murina rasittaa äänihuulia. Varsinaista ääntä hallitaan suun muodoilla ja säätelemällä äänen muotoutumisaluetta kurkunpään etuosasta (jossa yleensä muodostuu matalammat murinat) kurkunpään takaosaan (josta vuorostaan korkea kirkuna). Kuten muutkin laulutyylit, murinalaulukin edellyttää pitkäjännitteistä harjoittelua: kurkunpää ja äänihuulet tottuvat rasitukseen vasta vähitellen. Murinatyyliin erikoistuneen lauluopettajan [[Melissa Cross]]in mukaan tyypillisiä aloittelevien murinalaulajien virheitä ovatkin muun muassa itselleen liian korkeiden tai matalien äänialojen varomaton käyttö, pelkkä äänihuulien käyttö murinan muodostamisessa ja varomaton äänenvoimakkuuden säätely. Murinalaulu tulee aloittaa varovasti ja kehittää asteittain<ref>[http://www.melissacross.com/vocal_lessons.php? Melissa Cross, Vocal Solutions, MelissaCross.Com] {{en}}. Luettu 9.3.2007</ref>. Ammattimaiset murinalaulajat ovat opetelleet säätelemään murinaäänissä tasapainoisesti hengitystiheyden, kurkunpään ja suun kosteuden sekä äänen raspin yhteisvaikutusta.
 
Toisin kuin yleensä luullaan, murinaääntä ei pysty "syntetisoimaan" minkäänlaisten efektien avulla. Efektit kuten kaiku ja hidastus saattavat saada murinan kuulostamaan täyteläisemmältä niin kuin muut laulutyylit, mutta [[melodia|melodista]] laulua ei pysty muuttamaan murinaksi. Lauluopettajat esittelevät opetuksessa usein erilaisia tekniikoita, mutta pitkäaikainen käyttö kuluttaa lopulta äänen, siten tekniikat on tarkoitettu "vähemmän vahingoittaviksi", "vaaratonta murinaa" vastoin.{{Selvennä}} Alankomaalainen [[Nijmegen]]issä sijaitseva St Radboudin lääketieteellinen keskusyliopisto kertoi kesäkuussa 2007 [[Nederlands Dagblad]] -lehdelle, että murinatyylin paikallisen kasvavan suosion takia yliopisto hoiti potilaita, joilla oli äänihuulissa [[turvotus]]ta ja polyyppeja.<ref>[http://www.nd.nl/Document.aspx?document=nd_artikel&id=95336 "Grunten" sloopt de stem] ''(Murina tuhoaa ihmisäänen)'', Nederlands Dagblad, 29. 2007 (Hollanti)</ref>. Useissa oikein tehdyissä murinoissa käytetään äänihuulien yläpuolella sijaitsevia limakalvoja tai pelkästään pallealihasta.
Rivi 24:
 
===Alkuperä metallimusiikissa===
MurinanMurinalaulun esiintulo sellaisena kuin sitä nykyisin käytetään, tapahtui suunnilleen samanaikaisesti death metalin ensiaskeleiden kanssa. Siksi on vaikea sanoa, kuka tekniikan on alun perin luonut. Eri laulajat todennäköisesti kehittivät tyyliä ajan kuluessa. [[Death]]issa ja sitä edeltäneessä yhtyeessä Mantasissa toimineet laulajat, alkuaan Kam Lee ja myöhemmin [[Chuck Schuldiner]], mainitaan usein tyylin vaikuttajina, vaikkakin Schuldiner vaihtoi myöhemmin laulutyylinsä äänialaltaan korkeampaan kirkunaan. Joidenkin mielestä eräitä varhaisimpia murinaa käyttäviä yhtyeitä olivat [[Possessed]], kuten myös [[Necrophagia]] ja [[Master (yhtye)|Master]]. Samoihin aikoihin murinanmurinalaulun eri muunnelmia käyttivät esimerkiksi yhtyeet [[Hellhammer (yhtye)|Hellhammer]], laulajanaan Tom G. Warrior, ja alkuaikojen [[Massacre]].
 
 
Rivi 32:
Jotkut yhtyeet, kuten [[Carcass]], [[Dying Fetus]] ja [[Gorerotted]], tekivät kokeiluja käyttämällä kahta laulajaa, käyttämällä kappaleissaan vuorotellen kevympiä ja raskaampia murinan lauluosia. Nykyisin toimintansa lopettaneella ruotsalaisella [[grindcore]]-yhtyeellä [[Nasum]]illa oli myös kaksi laulajaa, joiden ilmaisu vaihteli syvän [[death metal]] -murinan ja korkean [[hardcore punk]] -kirkunan välillä.
 
[[Kuva:MikaelÅkerfeldtWOA2006.jpg |thumb|left|250px|[[Mikael Åkerfeldt]] toi puhtaan laulun murinanmurinalaulun lisukkeeksi death metal -tyyliin.]]
[[Doom metal]] -yhtyeiden laulajilla on tapana painottaa murinallaan enemmänkin tunnelma- ja tunnevivahteita. [[Paradise Lost]]in Nick Holmes ja [[My Dying Bride]]n Aaron Stainthorpe olivat [[1990]]-luvun alkupuolella sen pääasiallisimmat kehittäjät. Stainthorpe oli ensimmäisiä niistä, jotka yhdistivät murinaamurinalaulua puhtaaseen lauluun. Tekniikkaa kehitti myöhemmin varsinkin [[Opeth]]in [[Mikael Åkerfeldt]], joka toi puhtaan laulun death metaliin.{{lähde}}
 
[[Goottimetalli]]ssa murinat on yleensä asetettu [[ooppera]]maisen naislaulun rinnalle. Esimerkkejä siitä ovat ainakin [[Tristania]] ja [[Sirenia]]. Myös jotkut [[sinfoninen metalli|sinfoniset metalli]]yhtyeet, kuten [[After Forever]], [[Epica]] ja [[Leaves' Eyes]] käyttävät samaa tekniikkaa ja yhdistävät jonkin verran maskuliinista murinaa usein klassisesti koulutettujen sopraanolaulajien ilmaisun vastapainoksi.