Ero sivun ”Georg Simmel” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
kh, pitkä lähteetön lisäys merkitty |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Simmel 01.JPG|thumb|right|200px|Georg Simmel]]
'''Georg Simmel''' ([[1. maaliskuuta]] [[1858]] [[Berliini]], [[Saksa]] – [[28. syyskuuta]] [[1918]], [[Strasbourg]], Saksa) oli saksalainen [[sosiologi]] ja [[filosofi]]. Sosiologina hän oli tieteenalan ensimmäistä sukupolvea maassaan, ja filosofina hänet voidaan lukea saksalaisen [[elämänfilosofia]]n (''Lebensphilosophie'') edustajiin. Hänen vanhempansa olivat
Simmel opetti vuosina 1885–1914 [[Berliinin yliopisto]]ssa
Simmelin puoliso oli filosofi [[Gertrud Simmel]], joka käytti kirjoittaessaan myös salanimeä Marie Luise Enckendorff.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.bolender.com/Sociological%20Theory/Simmel,%20Georg/simmel,_georg.htm | Nimeke=Georg Simmel 1858-1918 | Julkaisija=Bolender Initiatives | Viitattu=5.5.2012}}</ref>
==Suurkaupunki==
{{Lähteetön|Tarkennus}}
Simmel muistetaan hyvin hänen suurkaupunkiahaa{{Selvennä}} käsitelleistä tutkimuksistaan. Simmel olikin urbaanin sosiologian edelläkävijä.
Suurkaupungille Simmel pitää ominaisena ulkoisten ja sisäisten vaikutelmien nopeaa ja jatkuvaa vaihtelua, josta aiheutuu hermoston yliaktiivisuutta. Simmel teorisoi, että ärsykkeiden määrä johtaa järkiperäistymiseen. Suurkaupunkilainen suhtautuu siis kaikkeen järkiperäisesti, kun taas maaseudulla elävä tai pikkukaupunkilainen toimii enemmänkin tunne-elämänsä pohjalta. Järkiperäisyys on yksilön keino suojautua väkivaltaista suurkaupunkia vastaan.
Rivi 14:
Järkiperäistymisestä aiheutuu kuitenkin armoton asiallisuus suhteessa muihin ihmisiin ja asioihin. Suurkaupunkilaiset suhtautuvat järkiperäisen laskelmoivasti ja varautuneesti toisiinsa. Tämä on eräänlainen suojautumiskeino. Simmelin teorian mukaan näet suurkaupunkilainen ei voi reagoida kaikkiin ihmisiin kuten pikkukaupunkilainen. Tämä johtaisi suurkaupunkilaisen sisimmmän atomisoitumiseen. Kun yksilö ärsytetään äärimmäiseen psyykkiseen suoritukseen ärsykkeiden määrällä, johtaa se myös kyllääntymiseen. Suurkaupunkilaisista tulee siis kykenemättömiä reagoimaan kaikkiin ärsykkeisiin niiden vaatimalla tavalla. Kyllääntyminen tarkoittaa myös sitä, että asioiden eroja ei enää havaita. Kaikki nähdään tasapaksuna ja samanarvoisena.
Suurkaupungille on ominaista myös täsmällisyys. Esimerkkeinä täsmällisyydestä Simmel käyttää kellojen yleistymistä ja ylisubjektiivista aikataulua, mutta myös tarkasti laskettavissa olevaa rahaa. Täsmällisyyden Simmel näkee olevan
Simmel kiinnittää myös huomiota yksikön kasvaneeseen henkiseen liikkumatilaan suurkaupungissa. Hän pitää yleisenä sääntönä sitä, että mitä suurempi ja löyhempi yhteisö sitä enemmän yksilöllä on liikkumatilaa. Pienissä yhteisöissä ryhmä on sisäisesti kiinteä ja tällöin yksittäisellä jäsenellä on vain suppea liikkumatila. Suurkaupungissa taas sisäinen yhteisyys on löystynyt, jolloin yksilöllä on suuremmat mahdollisuudet päättää omista asioistaan (mm. elämäntapa ja mielipiteet). Suurkaupungit ovatkin yksilöllisyyden tyyssijoja, jotka ovat vapaita pikkukaupunkien ennakkoluuloisista asenteista. Simmel pitää suurkaupunkien vapauden kääntöpuolena kuitenkin yksinäisyyttä. Suurkaupungeissa yksilön on hankala saada esiin omaa persoonaansa. Suurkaupungit suosimat persoonattomat sisällöt uhkaavat hukuttaa yksilön persoonallisuuden.
Kaupungit ovat Simmelin mukaan taloudellisen työnjaon tyyssijoja.
== Teoksia ==
| |||