Ero sivun ”Feeniksin kilta” versioiden välillä

Siriuksen nuoruus oli erityisen onnetonta; hän vihasi suurinta osaa sukulaisistaan, erityisesti äitiään. Hän ei noudattanut perheensä puhdasveristä elitismiä ja paneutumista pimeän voimiin. Koulussa Siriuksen parhaat ystävät [[James Potter]], [[Remus Lupin]] ja [[Peter Piskuilan]] kutsuivat itseään [[Kelmit|Kelmeiksi]] ja tuottivat opettajille kepposillaan runsaasti harmaita hiuksia. He myös kiusasivat [[Severus Kalkaros]]ta, joka oli heidän kanssaan samalla vuosikurssilla mutta [[Luihuinen|Luihuisessa]]. Valmistuttuaan Tylypahkasta Sirius pysyi Jamesin hyvänä ystävänä ja oli jopa Jamesin bestman tämän mennessä naimisiin Lilyn kanssa. Kun parin poika Harry syntyi, Potterit kutsuivat Siriuksen kummisedäksi. Siriusta epäiltiin Pottereiden olinpaikan paljastajaksi ja lisäksi 12 [[Harry Potter -sarjan käsitteet#Jästi|jästin]] ja Peter Piskuilanin murhaajaksi. Sirius vangittiin [[Azkaban]]in velhovankilaan. Toisin kuin muut Azkabanin vangit, jotka yleensä tulivat vankeudessa hulluiksi, Sirius pysyi selväjärkisenä, koska tiesi olevansa syytön. Sirius pystyi muuttumaan [[animaagi]]muotoonsa koiraksi tietäen, etteivät [[ankeuttaja]]t voi vaistota hänen tunteitaan eläinmuodossa. Kaksitoista vuotta myöhemmin Sirius näki lehdessä kuvan Weasleyn perheestä, jossa Ronin olkapäällä istui rotta. Sirius tunnisti rotan välittömästi Peteriksi tämän animaagimuodossa. Tieto puhdisti hänen mielensä. Laihduttuaan useita kiloja vankilassa hän pystyi karkaamaan koiran hahmossa sellin kaltereiden välistä.

 

 

Kirjassa ''[[Harry Potter ja puoliverinen prinssi]]'' Sirius tunnustetaan syyttömäksi – mutta valitettavasti liian myöhään. Harry perii Siriuksen omaisuuden, mukaan lukien talon Kalmanhanaukiolla, kotitonttu Oljon ja Hiinokan.