|
[[KuvaTiedosto:FrederikII HolyRomanEmperor.jpg|thumb|Fredrik II]]
'''Fredrik II''' ([[26. joulukuuta]] [[1194]] – [[13. joulukuuta]] [[1250]]) oli [[Sisilian kuningaskunta|SisiliaSisilian]]n kuningas ([[1198]]–1198–), [[Saksa]]n kuningas ([[1212]]/[[1215]]–1215–), [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisari vuodesta [[1220]] ja [[Jerusalemin kuningaskunta|Jerusalemin kuningas]] [[1225]]–[[1228]]1225–1228. Fredrik II:n nuoruusvuosia leimasivat kiistat Saksan kuninkuudesta, myöhempiä vaiheita kiistat paavi [[Gregorius IX]]|Gregorius IX:n]] kanssa. Fredrik II kuului [[kuudes ristiretki|kuudennen ristiretken]] johtajiin. Hänet tunnetaan myös oppineisuudestaan ja laajasta kielitaidostaan.
Fredrik valittiin ensi kerran [[vuonna 1196]] isänsä [[Henrik VI (Saksa)|Henrik VI:n]] toiveesta [[Rooma]]n kuninkaaksi. Saksalaisruhtinaat valitsivat hänet [[Nürnberg]]issä [[1211]] uudestaan kuninkaaksi. Hänet kruunattiin [[1212]] ja toistamiseen [[1215]] vastakuninkaana Saksan kuninkaaksi. Keisari [[Otto IV|Otto IV:n]] kuoltua [[1218]] Fredrikillä ei Fredrikillä enää ollut haastajia ja myös [[Welf|Welfien suku]] tunnusti hänet kuninkaaksi.
==Nuoruus==
Fredrik II syntyi [[vuonna 1194]] isänsä kruunausta Sisilian kuninkaaksi kruunausta seuranneena päivänä. Joulukuussa [[1195]] [[Worms]]in [[valtakunnanpäivät|valtakunnanpäivillä]] Henrik VI nimesi poikansa seuraajakseen Saksan kuningaskunnan valtaistuimella. Seuraavan vuoden tammikuussa kuningas esitti [[Mainz]]in hovipäivillä ruhtinaille perintövaltakuntasuunnitelmansa. Suunnitelman mukaan ruhtinaat olisivat menettäneet oikeutensa kuninkaanvaaliin ja kuninkuudesta olisi tehty perinnöllinen. Vastineeksi ruhtinaiden suosiosta heidän suoraan valtakunnan alaisista läänityksistään olisi tehty niin ikään perinnöllisiä. Aluksi ruhtinaat vastustivat suunnitelmaa, mutta hyväksyivät sen huhtikuussa [[Würzburg]]in valtakunnanpäivillä. Samanaikaisesti Henrik neuvotteli [[paavi]] [[Celestinus III]]|Celestinus III:n]] kanssa saadakseen tämän luopumaan perinteisestä oikeudestaoikeudestaan keisarinkruunata kruunaamiseksikeisari. Paavi ei kuitenkaan suostunut tähän. Joulupäivänä [[1196]], kaksivuotispäiväänsäkaksivuotispäivänsä edeltäneenä päivänäaattona, Fredrik valittiin [[Frankfurt am Main|Frankfurtissa]]issa roomalais-saksalaisen kuningaskunnan kuninkaaksi.
[[Image:Frederick II birth.jpg|thumb|left|200px|Fredrik II:n syntymä.]] ▼Henrik VI kuoli [[1197]] kesken ristiretkisuunnitelmien valmistelua. Tuolloin nuorta Fredrikiä ei ikänsä perusteella tunnustettu valtakunnan hallitsijaksi. Ainoastaan eräät Pyhällä maalla oleskelevat ruhtinaat uudistivat uskollisuudenvalansa Fredrikille. Henrik VI:n veli, [[Filip Schwabenilainen]], ei aluksi osallistunut kamppailuun kuninkuudesta, vaan halusi pitää kuninkuutta veljenpojalleen varattuna. Hän oli yrittänyt noutaa Fredrikin Italiasta Saksaan, mikä ei kuitenkaan onnistunut. [[Welfien suku|Welf]]-sukuinen [[Otto IV]] onnistui saamaan samoihin aikoihin kannatusta kuninkaaksi. Tällöin myös Filip antoi maaliskuussa [[1198]] valita itsensä kuninkaaksi. Pian tämän jälkeen myös Otto valittiin kuninkaaksi: näin Saksan kuningaskunnassa oli kaksi kilpailevaa kuningasta, joista kumpikaan ei aluksi pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa. ▼
▲[[ ImageTiedosto:Frederick II birth.jpg|thumb|left|200px|Fredrik II:n syntymä.]]
Sisilian kuningaskunnassa Fredrikin äiti [[Constanza]] otti vallan käsiinsä, vannoi läänitysvalan paaville ja luopui poikansa oikeudesta Saksan kuninkuuteen. Näin Sisilian ja Saksan kuningaskunnat erosivat jälleen toisistaan. Toukokuussa [[1198]] Fredrik kruunattiin [[Palermo]]ssa Sisilian kuninkaaksi. Saman vuoden marraskuussa kuningatar kuoli. Testamentin määräyksen mukaisesti paavi [[Innocentius III]] määrättiin Fredrikin holhoojaksi.<ref name=Russell>Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti, 1. osa , s. 521-525, WSOY 1992, ISBN 951-0-17867-5</ref> Innocentius käytti [[1208]] säilynyttä asemaansa rajoittaakseen keisarin oikeuksia Italiassa ja vahvistaakseen paavin valta-asemaa. ▼▲Henrik VI kuoli [[vuonna 1197 ]] kesken ristiretkisuunnitelmien valmistelua. Tuolloin nuorta Fredrikiä ei ikänsä perusteella tunnustettu valtakunnan hallitsijaksi. Ainoastaan eräät Pyhällä maalla oleskelevat ruhtinaat uudistivat uskollisuudenvalansa Fredrikille. Henrik VI:n veli, [[Filip Schwabenilainen]], ei aluksi osallistunut kamppailuun kuninkuudesta, vaan halusi pitää kuninkuutta veljenpojalleen varattuna. Hän oli yrittänyt noutaa Fredrikin Italiasta Saksaan, mikä ei kuitenkaan onnistunut. [[Welfien suku|Welf]]-sukuinen [[Otto IV]] onnistui saamaan samoihin aikoihin kannatusta kuninkaaksi. Tällöin myös Filip antoi maaliskuussa [[1198 ]] valita itsensä kuninkaaksi. Pian tämän jälkeen myös Otto valittiin kuninkaaksi: näin Saksan kuningaskunnassa oli kaksi kilpailevaa kuningasta, joista kumpikaan ei aluksi pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa.
▲Sisilian kuningaskunnassa Fredrikin äiti [[Constanza]] otti vallan käsiinsä, vannoi läänitysvalan paaville ja luopui poikansa oikeudesta Saksan kuninkuuteen. Näin Sisilian ja Saksan kuningaskunnat erosivat jälleen toisistaan. Toukokuussa [[1198 ]] Fredrik kruunattiin [[Palermo]]ssa Sisilian kuninkaaksi. Saman vuoden marraskuussa kuningatar kuoli. Testamentin määräyksen mukaisesti paavi [[Innocentius III]] määrättiin Fredrikin holhoojaksi.<ref name=Russell>Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti, 1. osa , s. 521-525, WSOY 1992, ISBN 951-0-17867-5</ref> Innocentius käytti [[1208 ]] säilynyttä asemaansa rajoittaakseen keisarin oikeuksia Italiassa ja vahvistaakseen paavin valta-asemaa.
[[1208]] paavi toimi myös välittäjänä tuolloin 14-vuotiaan kuninkaan ja 25-vuotiaan Constanzan avioliiton solmimiseksi. Constanza oli [[Aragonia]]n kuninkaan sisar ja [[Unkari]]n kuninkaan leski. Fredrikin tuli tässä yhteydessä vakuuttaa, että Sisilia liitettäisiin Aragoniaan, mikäli hän ei saisi miespuolista perillistä. [[1209]] solmitusta avioliitosta syntyi jo [[1211]] Fredrikin ensimmäinen poika Henrik. ▼
▲[[Vuonna 1208 ]] paavi toimi myös välittäjänä tuolloin 14-vuotiaan kuninkaan ja 25-vuotiaan Constanzan avioliiton solmimiseksi. Constanza oli [[Aragonia]]n kuninkaan sisar ja [[Unkari]]n kuninkaan leski. Fredrikin tuli tässä yhteydessä vakuuttaa, että Sisilia liitettäisiin Aragoniaan, mikäli hän ei saisi miespuolista perillistä. [[Vuonna 1209 ]] solmitusta avioliitosta syntyi jo [[1211 ]] Fredrikin ensimmäinen poika Henrik.
[[1208]] saavutettuaan itsenäisyytensä Fredrik pyrki katalonialaisten ritareiden avulla saamaan haltuunsa jälleen kuninkaanmaat Sisiliassa. Holhoojakaudella paikalliset aateliset olivat ottaneet nämä haltuunsa. Seurauksena oli sisilialaisaateliston kapina. Samanaikaisesti Saksassa Otto IV oli vakiinnuttanut asemansa kuninkaana Filipin kuoltua [[1208]]. Paavin mielipide Saksan kuninkuuden suhteen vaihteli Oton ja Fredrikin välillä. Hänen tavoitteen oli kuitenkin erottaa Sisilia pysyvästi Saksan kuningaskunnasta. Hän kruunasikin Oton [[1209]] keisariksi tämän luvattua valtakuntien pysyvän erillisinä. Otto rikkoi kuitenkin lupauksensa ja alkoi valmistella maihinnousua Sisiliaan. Tällöin Innocentius III julisti keisarin kirkonkiroukseen<ref name=Russell /> ja siirtyi kannattamaan entistä holhokkiaan Fredrikiä. ▼
▲[[1208]] saavutettuaanSaavutettuaan itsenäisyytensä Fredrik pyrki vuonna 1208 katalonialaisten ritareiden avulla saamaan jälleen haltuunsa jälleen kuninkaanmaat Sisiliassa. Holhoojakaudella paikalliset aateliset olivat ottaneet nämäne haltuunsa. Seurauksena oli sisilialaisaateliston kapina. Samanaikaisesti Saksassa Otto IV oli vakiinnuttanut asemansa kuninkaana Filipin kuoltua [[1208 ]]. Paavin mielipide Saksan kuninkuuden suhteen vaihteli Oton ja Fredrikin välillä. Hänen tavoitteentavoitteenaan oli kuitenkin erottaa Sisilia pysyvästi Saksan kuningaskunnasta. Hän kruunasikin Oton [[keisariksi vuonna 1209 ]] keisariksi tämän luvattua valtakuntien pysyvän erillisinä. Otto rikkoi kuitenkin lupauksensa ja alkoi valmistella maihinnousua Sisiliaan. Tällöin Innocentius III julisti keisarin [[Kirkonkirous|kirkonkiroukseen ]]<ref name=Russell /> ja siirtyi kannattamaan entistä holhokkiaan Fredrikiä.
==Apulian pojasta keisariksi==
[[ImageTiedosto:Augustale.jpg|thumb|250px|Fredrik II kuvattuna kolikkoon.]]
Kun Filip IV oli kuollut ja Otto IV julistettu kirkonkiroukseen, valitsivat Welfien vastaiset ruhtinaat valitsivat Fredrikin [[Bamberg]]issa paavin vaikutuksesta keisariksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vaalissa valittiin tuleva keisari, eikä tavalliseen tapaan saksalais-roomalaisen valtakunnan kuningasta, kuten tavallista.
Fredrik hyväksyi valintansa huolimatta monien liittolaistensa vastakkaisista suosituksista. Oletettavasti hän pyrki ensi sijassa estämään Oton suunnitteleman maihinnousun Sisiliaan. Näytti epätodennäköiseltä, että Fredrik kuitenkaan kykenisi saamaan tosiasiallisesti haltuunsa Oton hallitsemaa valtakuntaa. Myös paavi suhtautui Fredrikin mahdollisuuksiin epäillen. Tämän vuoksi paavi myös halusi, että Fredrikin poika Henrik kruunattiin helmikuussa [[1212]] Sisilian kuninkaaksi, ennen Fredrikin lähtöä Saksaan. Roomassa hänet otettiin juhlallisesti vastaan. Ranskalaisista lähteistä peräisin olevien rahojen avulla Fredrik jatkoi matkaansa kohti pohjoista ilman suuria joukkoja. Vasta [[Chur]]ista alkaen hänellä oli sotilasseurue mukanaan.
Ylitettyään [[Alpit]] hän vihdoin saapui [[Konstanz]]iin Bodenseen rannalla. Kaupunki valmistautui tuolloin ottamaan Otto IV:n vastaan, eikä Fredrikiä haluttu päästää kaupunkiin. Vasta kun paavin legaatti, [[Bari (kaupunki)|Barin]] arkkipiispa [[Berard]] luki paavin ekskommunikaatiobullan, avattiin Fredrikille kaupungin portit. Kolme tuntia myöhemmin Otto IV saapui läheisestä [[Überlingen]]istä Konstanziin, jonne häntä ei kuitenkaan päästetty. Konstanzista alkoi Fredrikin menestyksekäs eteneminen Reinin yläjuoksulla. Anteliain lupauksin ja lahjoituksin hän varmisti valtakunnan eteläosien ylimystön tuen. Loppukesästä [[1212]] Otto vetäytyi [[Köln]]iin keräämään lisävoimia.
[[5. joulukuuta]] 1212 suuri joukko ruhtinaita uudisti Frankfurtissa Fredrikin valinnan kuninkaaksi. Neljä päivää myöhemmin hänet kruunattiin Mainzin tuomiokirkossa – kuitenkin ilman aitoja kuninkaallisia [[insignia|insignioita]]. Jatkossa Fredrikiä pidettiin paavista riippuvaisena hallitsijana, olihan hän myös luvannut paaville palauttavansa ja säilyttävänsä kirkon oikeudet. Vastineeksi paavi lupasi tukea Fredrikin valtapyrkimyksiä alueilla, jotka olivat vielä Welfien kannalla.
[[Bouvinesin taistelu]] [[vuonna 1214]] oli ratkaiseva valtataistelun kannalta ratkaiseva. Tuolloin Welfien ja englantilaisten sotajoukot hävisivät ranskalaisjoukkoja vastaan käymänsä taistelun. Englantilaisten ja ranskalaisten sekaantuminen tilanteeseen johtui Innocentius III:n ja Englannin kuningas [[Juhana Maaton|Juhana Maattoman]] välisestä kiistasta. Paavi oli antanut Ranskan kuninkaalle tehtäväksi valloittaa Englanti, minkä vuoksi Juhana liittoutui Welfien kanssa lyödäkseen Ranskan kuninkaan kanssa liittoutuneen Fredrikin. Oton tappion jälkeen Fredrik jatkoi valtapiirinsä laajentamista käymällä Reinin laakson kaupunkeja vastaan. Osa näistä ei vieläkään tunnustanut Fredrikiä hallitsijaksi. Heinäkuun 23. [[päivänä 1215]] Fredrik kruunattiin jälleen, tällä kertaa [[Aachen]]issa. Tässä yhteydessä Fredrik lupasi myös lähteä ristiretkelle alkuvuodesta 1219.
[[1215]] neljännenNeljännen lateraanikonsiilin yhteydessä vuonna 1215 paavi vahvisti Fredrikin valinnan keisariksi. Fredrik haki vaimonsa ja poikansa Saksaan sekäja otti itselleen Sisilian kuninkaan arvon. Tuolloin viisivuotias Henrik (VII) sai Schwabenin herttuakunnakseen sekä [[Burgundi]]n rektoraatin.
[[Vuonna 1219]] paavi [[Honorius III]] alkoialoitti neuvottelut Fredrikin kanssa tämän lykkäytyneestä ristiretkihankkeesta. Toimeen päätettiin ryhtyä 21. maaliskuuta [[1220]]. Fredrik ei kuitenkaan pysynyt aikataulussa, mihin vaikuttivat pitkäksi venyneet neuvottelut Sisilian kuningaskunnan asemasta. Huhtikuussa [[1220]] Fredrik valitutti poikansa Henrikin Frankfurtissa ruhtinasopposition vastustuksesta huolimatta Rooman kuninkaaksi. Vastineeksi hänen täytyi myöntää Saksan piispoille joukko kuninkaalle kuuluvia etuoikeuksia (''regalia''). Honorius III ei kuitenkaan hyväksynyt vaalia ja kielsi Henrikiltä myös aseman Sisilian kuninkaana.
Saman vuoden elokuussa Fredrik lähti Italiaan. Keisariksi kruunauksen hän saavutti lupaamalla, että hallitsisi Sisiliaa ainoastaan perintöoikeutensa perusteella, eikä osana keisarikuntaa. Kruunajaiset pidettiin 22. marraskuuta [[1220]] [[Rooma]]ssaRoomassa. Fredrikin oleskellessa pitkään Italiassa, huolehtivat valtakunnan hallinnosta huolehtivat Saksassa hänen poikansa, tämän holhoojat sekä keisarin epävapaat palvelusmiehet (ns. ministeriaalit).
Jo ensimmäisen Saksan-kautensa aikana Fredrik II pyrki palauttamaan valtakunnan maat kruunun haltuun. NämäNe olivat merkittävästi kutistuneet merkittävästi monivuotisten valtataisteluiden aikana. Tätä politiikkaa hän jatkoi myös myöhemmin. Hän saikin suuria alueita haltuunsa, erityisesti merkittävän eteläsaksalaisen [[Zähringer]]-aatelissuvun miesperillisten ketjun katkettua. Tällöin kuninkaan haltuun tulivat merkittävät Italian ja Saksan väliset alppisolat. Lisäksi Fredrik perusti 39 kaupunkia, erityisesti Lounais-Saksassa. Perustamalla kaupunkeja myös kirkon hallitsemille alueille hän pyrki samalla heikentämään hengelliseen säätyyn kuuluvien maanherrojen asemaa.
==Sisilian kuningaskunnan uudelleenjärjestely==
| 