Ero sivun ”Halli (eläin)” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.7.2) (Botti muokkasi: mk:Сива фока |
Jmk (keskustelu | muokkaukset) →Kanta Itämerellä: Lähteetöntä pois. Lähdettä metsästetty vuodesta 2008 |
||
Rivi 36:
Itämeren kanta on arvioitu noin 26 000 yksilön suuruiseksi. Halli voi Itämeressä hyvin ja kanta lienee viime vuosina kasvanut noin kymmenen prosenttia vuodessa. 1900-luvun alussa kanta on ilmeisesti ollut vieläkin suurempi. Tuolloin laji oli tavallinen myös meren eteläosissa. Kanta romahti vain muutaman tuhannen kokoiseksi tapporahan kannustaman pyynnin ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamien lisääntymishäiriöiden takia. Suomessa halli [[Uhanalaisuusluokitus|luokiteltiin]] vuonna 2000 [[Silmälläpidettävä laji|silmälläpidettäväksi]]<ref name="syke" /> ja vuonna 2010 [[Elinvoimainen laji|elinvoimaiseksi]]<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) | Nimeke = Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 | Vuosi = 2010 | Julkaisija = Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus | Tunniste = ISBN 978-952-11-3806-5 | www = http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=123017&lan=fi | www-teksti = Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 311–319 | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 30.12.2011}}</ref>.
Halleja on eniten näkyvillä touko-kesäkuun vaihteessa karvanvaihdon aikaan, jolloin ne makaavat uloimmilla luodoilla isoina ryhminä. Yhdellä luodolla voi olla satoja halleja kylki kylkeen pakkautuneina. Suomessa näkyvissä olevat hallit lasketaan luodoilta kuvaamalla ne ilmasta.
|