Ero sivun ”Sabotage (albumi)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.6.5) (Botti lisäsi: ka:Sabotage (ბლექ საბათის ალბომი) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
tyyppi = studio |
artisti = [[Black Sabbath]] |
nauhoitettu = Morgan Studios, Lontoo
julkaistu = {{Yhdysvaltain lippu}} [[28. heinäkuuta]] [[1975]]<ref name="sabbath.com">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.black-sabbath.com/tourdates/1975/index.html | Nimeke = Black Sabbath Tour Date Archives - 1975 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = black-sabbath.com | Viitattu = 1.8.2010}} {{en}}</ref> <br> {{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[22. elokuuta]] [[1975]]<ref name="sabbath.com"/> |
formaatti = [[Vinyylilevy|LP]], [[CD-levy|CD]] |
Rivi 11:
minuutit = 43 |
sekunnit = 18 |
levy-yhtiö = {{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[NEMS Records]] <br />
listasijoitukset = {{Norjan lippu}} 6. (viikko 34/1975)<ref>http://norwegiancharts.com/showitem.asp?interpret=Black+Sabbath&titel=Sabotage&cat=a</ref> <br>
{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} 7. (syyskuu 1975)<ref>http://www.everyhit.com/</ref> <br>
Rivi 26:
}}
'''''Sabotage''''' on englantilaisen heavy metal -yhtye [[Black Sabbath]]in heinäkuussa [[1975]] ilmestynyt kuudes studioalbumi. Albumin tekoa varjostivat entistä manageria vastaan käydyt oikeustoimet.
== Taustaa ==
Hyvin vastaanotetun ''[[Sabbath Bloody Sabbath]]''-albumin jälkeen yhtye esiintyi huhtikuussa [[1974]] yli 300 000 katsojaa vetäneellä, televisioidulla [[California Jam]]-festivaalilla. Yhtye oli yksi pääesiintyjistä [[Deep Purple]]n ja [[Emerson, Lake & Palmer]]in ohella. Ongelmat manageri Patrick Meehanin kanssa alkoivat näihin aikoihin, kun yhtye huomasi, että festivaalilta saadusta 250 000 dollarin palkkiosta maksettiin vain 1000 dollaria per muusikko ja managerifirman taloudenpito oli muutenkin hämärää.<ref name="biography">Black Sabbath Biography, A&E Television Networks, 2010</ref>
Kitaristi [[Tony Iommi]] kertoo tilanteesta: "Aloimme ihmetellä, onko kukaan nähnyt tilejämme. Kukaan meistä ei tiennyt paljonko meillä oli rahaa, koska olimme saaneet aina kaiken mitä halusimme soittamalla Meehanille. Kun kysyimme Meehanilta rahoistamme, ohjasi hän meidät kirjanpitäjien luokse, jotka selittivät rahojen olevan verojen vuoksi ulkomaisilla tileillä. Myöhemmin selvisi, että nämä kirjanpitäjät olivat Meehanin palkollisia. Sitten paljastui, että managerisopimuksessamme oli vain meidän nimet, ei Meehanin, mikä vain pahensi asioita. Olimme niin sinisilmäisiä kaikesta. Halusimme vain soittaa ja päästä Amerikkaan, sen takia emme kyseenalaistaneet aluksi Meehanin toimia. Kun tahdoimme jotain, hän vain laittoi kymppitonnin tulemaan ja kaikki oli jälleen ruusuista. Aloimme katsoa nyt kaikkea toisesta kulmasta. Meehan oli ostellut levy-yhtiöitä, teki elokuvaprojekteja ja omisti rakennusfirman. Hänellä oli kaikenlaisia bisneksiä ja myös kaikenlaisia hämäriä tyyppejä pyöri kuvioissa. Sitten meille kerrottiin, että rahamme olivat laitettu London Bank & County-pankkiin, joka meni nurin. Ja meidän rahamme sen mukana. Haastoimme lopulta Meehanin oikeuteen ja hän haastoi meidät, ja voitti lopulta. Lisäksi meitä painoi vielä entisen managerimme Jim Simpsonin tekemä oikeusjuttu, jossa hän syytti meitä sopimusrikosta. Tämä juttu käsiteltiin samoihin aikoihin ja Simpson sai korvaukset. Oikeusjuttujen aikana tapasimme monia juristeja ja kirjanpitäjiä, ja jouduimme itse hoitamaan asioita koska meillä ei ollut manageria. Oli hankala luottaa keneenkään ja päätimme yrittää manageroida itse itseämme."<ref name="iommi">Tony Iommi: Iron Man - My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath, Da Capo Press, 2011</ref>
Molempien osapuolten haastaessa toisensa yhtyeen loputkin varat jäädytettiin ja lisäksi yhtyeen jäsenten omaisuutta takavarikoitiin velkojen vuoksi. Lisäksi selvisi, että yhtyeen alkuaikojen kappaleiden oikeudet oli myyty Essex Music-nimiselle firmalle yhtyeen ulottumattomiin. Yhtyeen täytyi ruveta keikkailemaan entistä enemmän pystyäkseen maksamaan oikeuskuluja. Nämä tapahtumat tulivat myös leimaamaan ''Sabotage''-albumin sisältöä.<ref name="biography"/><ref name="ozzy">Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä Ozzy, Like Kustannus, 2009</ref>
== Nauhoitukset ja materiaali ==
Albumi nauhoitettiin helmi-maaliskuussa [[1975]] edellisen albumin tapaan [[Lontoo]]n Morgan-studioilla, tosin joitain nauhoituksia tehtiin Brysselissä. Iommi: "Vuoden 1975 alusta aloimme kirjoittaa ja treenata ''Sabotage''-albumia varten. Albumin teko kesti ikuisuuden, koska olimme lähes joka päivä oikeudessa tai tapaamisissa lakimiesten kanssa. Meille sateli haasteita suoraan studioon entisiltä managereiltamme ja ties mistä. Se loppujenlopuksi tiivisti yhtyettä. Näiden tapahtumien vuoksi albumilla on 'The Writ' (suom. haaste)-niminen kappale ja albumin nimi on ''Sabotage''".<ref name="iommi"/>
Tuottajana toimi yhtye itse yhdessä Mike Butcherin kanssa. Kaikki kappaleet on merkitty yhtyeen nimiin ja sanoituksesta vastasi jälleen basisti [[Geezer Butler]], osin yhdessä laulaja [[Ozzy Osbourne]]n kanssa. Osbournen mukaan ''Sabotage''-albumista alkoi Tony Iommin määräysvalta studiossa.<ref name="remastered">Vuoden 2009 remasteroidun version kansilehti, Bill Ward ja Jerry Ewing</ref>. Lisäksi laulajan mukaan albumia "pakerrettiin noin 4000 vuotta".<ref name="ozzy"/> On myös sanottu, että Iommin täydellisyyden tavoittelun myötä albumista tuli siihen mennessä yhtyeen kallein julkaisu.<ref name="popoff">Martin Popoff: Black Sabbath FAQ, Backbeat Books, 2011</ref> Iommi valoittaa tilannetta: "Tuotimme itse albumin. Muu bändi tosin katosi monesti ja homma jäi minun ja nauhoittajan kontolle. Osallistuin entistä enemmän tuotantopuolisiin asioihin. Muut saivat osuutensa nopeasti purkkiin, mutta kitarajutut kestivät pitempään, joten jouduin muutenkin olemaan studiossa enemmän kuin muut. Se ei tosin minua haitannut".<ref name="iommi"/> Musiikillisesti albumi on raskaampi ja tummasävyisempi kuin pari edeltävää studioalbumia.
Albumin avaa "Hole in the Sky", keskitempoinen kappale joka kulkee Iommin raskaan, monikerroksisen kitarariffin voimalla. Se on albumin tunnetuimpia kappaleita ja mm. [[Pantera]] ja [[Machine Head]] ovat sen coveroineet. Kappale loppuu yllättäen ja ilman taukoa perässä tulee akustinen, lyhyt kitarainstrumentaali "Don't Start (Too Late)", joka sai nimensä tiettävästi nauhoittajan toistuvista "don't start! (suom. "älä aloita!)"-komennoista.<ref>Steven Rosenin haastattelut Tony Iommin kanssa</ref>
Sen perään myöskin suoraan alkaa "Symptom of the Universe", albumin kenties tunnetuin kappale. Kappaleen alkupuolisko menee nopealla tempolla ja se sisältää monia riffejä ja vaihdoksia. Sitä on sanottu myös ensimmäiseksi [[thrash metal]]- / progressive metal-kappaleeksi juuri sen thrash-henkisten ja teknisten riffien johdosta. Kappaleen loppuosa menee rauhallisemmin akustisen, jamihenkisen osuuden myötä. Iommi: "'Symptom of the Universe'a sanotaan ensimmäiseksi progressiiviseksi metalli-biisiksi, enkä väitä vastaan. Siinä on nopeatempoinen, dynaaminen osa jossa on jonkinverran erilaisia muuttujia." Lopun akustinen osio syntyi studiojammailun yhteydessä.<ref name="iommi"/> Osbourne laulaa kappaleen, kuten myös muutkin albumin kappaleet erittäin korkealla äänialalla ja tästä syystä albumin kappaleita ei juuri esitetä Sabbathin nykyisillä kiertueilla. Butler: "Yritämme aina saada Ozzyn laulamaan 'Symptom of the Universe'n, mutta hän ei koskaan suostu. Hän sanoo ettei yllä korkeisiin nuotteihin".<ref name="joel">Joel McIver: Sabbath Bloody Sabbath, Like Kustannus, 2006</ref>
Pitkä "Megalomania" alkaa hitaalla, "aavemaisella" osuudella, mutta vaihtuu puolivälissä nopeampitempoiseksi, raskaan riffin myötä kulkevaksi kappaleeksi. Kappaleen kuluessa vokaaleissa käytetään erilaisia efektejä ja loppuosion aikana kappaletta säestetään [[mellotron]]illa.
"Thrill of it All" sisältää nopeatempoisen, syntetisaattorilla säestetyn ja hieman gospel-vaikutteisen, "iloisemman" osuuden. Kappaleen alun säkeistöt tosin menevät keskitempoisesti raskaan riffin myötä. Kappaleen sanoma on positiivinen ja siinä kehoitetaan "unohtamaan ongelmat ja ottamaan elämästä ilo irti". Rumpali [[Bill Ward]] kertoo: "Loistavat lyriikat jälleen Geezerilta ja Ozzylta. Yhtye soittaa tiukasti yhteen siinä ja kappaleessa on jälleen yllättäviä temponvaihdoksia."<ref name="remastered"/>
Albumin toinen instrumentaali on mahtipontinen ja gootti-henkinen "Supertzar". Siinä Iommin raskasta riffiä säestää kuoro ja harpunsoittaja sekä Wardin marssimainen rumpukomppi.
"Am I Going Insane (Radio)" edustaa albumin pop-henkisempää, kaupallisempaa suuntausta ja siinä on syntetisaattorin voimalla kulkeva riffi. Kappaleen kirjoittanut Osbourne kuvailee laulussa yhtyeen ja itsensä sen hetkisiä raskaita tunnelmia. Kappaleen lopussa kuullaan "sairasta" nauramista ja karjumista, joka tiettävästi oli vauvan itkua hidastettuna. Kappale yhdistyy suoraan Butlerin bassokuvion myötä albumin päättävään pitkään "The Writ"-kappaleeseen. Kappale on yhtyeelle tyypillisen raskas sisältäen erilaisia osioita ja mm. kaksi kevyempää, cembalolla soitettua säkeistöä.
== Kappaleet ==
| |||