Ero sivun ”Hermann Joseph Muller” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Linnea (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi luokkaan Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat; kosmeettisia muutoksia
Rivi 24:
| alaviitteet =
}}
'''Hermann Joseph (H. J.) Muller''' ([[21. joulukuuta]] [[1890]] – [[5. huhtikuuta]] [[1967]]) oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[genetiikka|geneetikko]] ja [[Nobelin lääketieteen palkinto|Nobelin lääketieteen palkinnon]] voittaja, joka tutki [[röntgensäteily]]n fysiologisia ja geneettisiä vaikutuksia. Kotimaassaan hänet tunnettiin myös voimakkaista poliittisista mielipiteistään.
 
== Elämän varhaisvaiheet ==
Muller syntyi [[New York]]issa vuonna 1890.<ref name="mul">Muller</ref> Hän kiinnostui biologiasta opiskellessaan 16-vuotiaana [[Columbian yliopisto|Columbia Collegessa]]. Samoihin aikoihin hänestä tuli [[Gregor Mendel]]in oppien ja periytymisen mutaatioteorian voimakas kannattaja. Muller myös perusti oppilaitoksensa biologiakerhon. Muller suoritti [[Bachelor of Arts]] -tutkinnon vuonna 1910.<ref>Carlson, s. 17-37</ref>
 
Muller kiinnostui [[banaanikärpänen|banaanikärpästutkimuksesta]] tutustuttuaan biologiakerhonsa kautta [[Thomas Hunt Morgan]]in opiskelijoihin [[Alfred Sturtevant]]iin ja [[Calvin Bridges]]iin. Vuosina 1911–1912 välillä Muller teki metaboliatutkimusta [[Cornellin yliopisto]]ssa ja liittyi Morganin ryhmään vuonna 1912.<ref>Carlson, s. 37-69</ref><ref name="mul" />
 
== Nuoruus ja tutkijanuran alkuvaiheet ==
Morganin ryhmässä Mullerin työ oli pääasiassa teoreettista, eikä hän osallistunut kokeiden suorittamiseen.<ref name="mul" /> Niinpä hänen nimeään ei myöskään mainittu useimmissa ryhmän keskeisissä julkaisuissa, vaikka ne saattoivatkin perustua hänen idealleen, ja siksi hän tunsi tulleensa huijatuksi.<ref>Carlson, s. 70-90</ref>
 
Rivi 40:
Muller työskenteli Texasin yliopistossa 1920–1932 asti. Pian Texasiin saapumisensa jälkeen hän nai Jesse Marie Jacobsin, joka toimi yliopiston matematiikan professorina. Alkuvuosina ''Drosophila''-tutkimus eteni hitaasti, joten vuonna 1923 Muller alkoi käyttää [[radium]]ia ja [[röntgensäde|röntgensäteitä]] mutaatioiden tuottamiseen. Työ oli kuitenkin vaikeaa, koska käytetyt säteilyannokset usein myös steriloivat kärpäset. Samoihin aikoihin Muller kiinnostui myös [[eugeniikka|eugeniikasta]] ja ihmisgenetiikasta.<ref name="mul" /><ref name="car">Carlson, s. 120-140</ref> Hänen tutkiessaan syntymässä erotettuja kaksosia tulokset näyttivät osoittavan [[älykkyysosamäärä]]n periytyvän voimakkaasti. Muller oli silti kriittinen monia eugeniikan muotoja kohtaan, vaikka hän toivoikin niin sanotun ''positiiivisen eugeniikan'' parantavan ihmiskuntaa.<ref name="car" />
 
== Röntgensäteilymutagneesin keksiminen ==
Vuonna 1926 Muller saavutti tutkimuksissaan läpimurron. Säteilyttämällä vaihtelevilla röntgensäteilyannoksilla banaanikärpäskantaa, jolla ei esiinny tekijäinvaihduntaa, Muller havaitsi selvän yhteyden säteilyannoksen ja kuolettavien letaalimutaatioiden määrän välillä. Kun Muller julkaisi havaintonsa [[Berliini]]n viidennessä kansainvälisessä perinnöllisyystieteen konferenssissa artikkelissaan ''The Problem of Genetic Modification'', havainto herätti suurta julkista huomiota ja artikkeli nosti Mullerin myös suuren yleisön tietoisuuteen. Muiden tutkijoiden toistaessa kokeita muilla malliorganismeilla, kuten [[maissi]]lla, Muller siirtyi tutkimaan säteilyn vaikutuksia ihmiseen. Seuraavina vuosina Muller keskittyikin julkituomaan röntgensäteilyn mahdollisia haittavaikutuksia ihmisillä.<ref>Carlson, s. 141-164</ref><ref name="mul" />
 
== Työskentely Euroopassa ==
Ongelmat perhe- ja työelämässä sekä pettymys Yhdysvaltain kapitalistiseen järjestelmään saivat Mullerin muuttamaan Berliiniin vuonna 1932. Berliinissä Mulleria veti puoleensa [[venäläinen]] geneetikko [[Nikolai Timofejev-Ressovski]], jonka kanssa hän halusi työskennellä. Alun perin matkan piti olla lyhyt, mutta loppujen lopuksi Muller päätyi viettämään matkalla kahdeksan vuotta viidessä eri maassa. Berliinissä Muller tapasi myös kaksi fyysikkoa, [[Niels Bohr]]in and [[Max Delbrück]]in, joista myöhemmin tulisi merkittäviä myös biologian kehittäjinä.<ref name="mul" />
 
[[Natsi]]aatteen levitessä Saksassa myös Muller poistui maasta. Vasemmistolaisen aatetaustansa vuoksi hän matkusti vaimonsa ja poikansa Davidin kanssa Berliinistä [[Pietari (kaupunki)|LeningradLeningradiin]]iin [[Neuvostoliitto]]on vuonna 1933. Neuvostoliitossa Muller työskenteli ensin Leningradin perinnöllisyystieteen instituutissa, josta hän muutti instituutin mukana [[Moskova]]an vuonna 1934. Perhe-elämä ei kuitenkaan kukoistanut täälläkään, vaan Muller erosi vaimostaan vuonna 1935.<ref>Carlson, s. 184-203</ref>
 
Neuvostoliitossa Mullerilla oli johdettavanaan suuri ja tuottelias laboratorio. Hän työskenteli pääasiassa lääketieteellisen genetiikan sekä säteilyn ja sen geneettisten vaikutusten parissa. Samalla hän myös viimeisteli eugeniikkaa käsittelevän teoksensa ''Out of the Night''. Neuvostoliitto oli vuonna 1936 [[Stalin]]in politiikan ja [[Lysenkolaisuus|lysenkolaisuuden]] nousun vuoksi erittäin hankala paikka asua ja työskennellä. Muller yritti vastustaa [[Trofim Lysenko]]a ja tämän [[Lamarckismi|Larmarckistista]] [[evoluutioteoria]]a, mutta hänet pakotettiin lähtemään maasta. Syynä oli osin myös se, että Stalin oli Mullerin eugeniikkakirjan luettuaan vaatinut valmistelemaan hyökkäyksen inhoamaansa teosta vastaan.<ref>Carlson, s. 204-234</ref>
Rivi 52:
Muller muutti syyskuussa 1937 kärpäskantoineen [[Edinburgh]]iin viivyttyään ensin lyhyen aikaa sekä [[Madrid]]issa ja [[Pariisi]]ssa. Sodan lähestyessä Muller alkoi vuonna 1938 etsiä vakituista työpaikkaa Yhdysvalloista. Vuonna 1939 hän meni naimisiin Dorothea "Thea" Kantorowiczin kanssa, jota Muller oli tapaillut vuoden päivät.<ref name="mul" />
 
== Myöhempi ura ==
Kun Muller palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1940, hän otti vastaan työpaikan [[Amherst College]]ssa, jossa hän työskenteli ''Drosophilan'' spontaanien mutaatioiden parissa. Heikosti edenneen tieteellisen työn ja lyhyen [[Manhattan-projekti]]in osallistumisen jälkeen Mullerin työsuhde päättyi vuonna 1945. Huolimatta vasemmistolaisesta aatemaailmastaan hän sai eläintieteen professorin paikan [[Indianan yliopisto]]sta.<ref>Carlson, s. 274-288</ref><ref name="mul" />
 
Vuonna 1946 Mullerille myönnettiin [[Nobelin lääketieteen palkinto]] röntgensäteilyn ja mutaatioiden yhteyden löytämisestä. Varsinkin [[Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset|Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien]] jälkeen aihe oli erittäin ajankohtainen. Muller myös toimi aktiivisena ydinkokeiden vastustajana elämänsä loppuun asti.<ref>Carlson, s. 304-318 & 336-379</ref><ref name="mul" />
 
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä=Elof Axel Carlson | Nimike=Genes, radiation, and society: the life and work of H. J. Muller | Kappale = | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Cornell University Press | Vuosi=1981 | Tunniste=ISBN 0-8014-1304-4 }}
*{{Verkkoviite | Osoite = http://nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/laureates/1946/muller-bio.html | Nimeke = Hermann J. Muller - Biography | Tekijä = Hermann Joseph Muller| Julkaisija = The Nobel Foundation| Viitattu = 25.8.2009 | Kieli ={{en}} }}
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
== Katso myös ==
*[[Geneettinen taakka]]
*[[Mullerin räikkä]]
Rivi 71:
{{Nobel Lääketiede 1926-1950}}
{{DEFAULTSORT:Muller, Hermann Joseph}}
 
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset geneetikot]]
[[Luokka:Vuonna 1890 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1967 kuolleet]]
[[Luokka:Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat]]
 
[[ar:هرمان مولر]]