Ero sivun ”Nerva” versioiden välillä

{{Valtionjohto

| nimi = Imperator Nerva Caesar Augustus

| arvo = [[Rooman keisari]]

| virassa = [[18. syyskuuta]] [[96]]– [[25. tammikuuta]] [[98]]

Vuosien 68–69 sisällissodan aikana Nerva säilytti asemansa huolimatta läheisistä yhteyksistään Neroon. Neron kukistuttua Nerva siirtyi sujuvasti keisari [[Vespasianus|Vespasianuksen]] tukijoukkoihin ja saavutti nopeasti tämän luottamuksen. Nervasta tuli yksi [[Flavius]]-hallitsijasuvun keisareiden suosikeista. Nerva toimi muun muassa vuoden 71 konsulina Vespasianuksen kanssa. Hän oli [[Titus|Tituksen]] ohella ainoa, joka sai jakaa tämän kunnian Vespasianuksen ollessa keisarina. Nervan ja Flaviusten suhde saattoi olla myös läheisempi. Erään anekdootin mukaan Nervalla ja Domitianuksella olisi ollut [[pederastia|pederastinen]] suhde.<ref>Suetonius, Domitianus 1.1</ref> Vespasianus palkitsi Nervan nimittämällä tämän [[auguri]]ksi ja jumalaksi julistetun keisari [[Augustus|Augustuksen]] papiksi.<ref name="B35"/>

 

Myös [[Domitianus|Domitianuksen]] kanssa hän tuli hyvin toimeen. Kun vainoharhainen Domitianus alkoi epäillä lähipiiriään salajuonista vuonna 90, hän valitsi kuitenkin Nervan konsulikumppanikseen. Eräiden lähteiden mukaan Nerva joutui Domitianuksen tyrannian aikana maanpakoon, mutta luultavasti hän ei poistunut Roomasta pidemmäksi ajaksi. [[Dio Cassius]] kertoo erään tarinan, jonka mukaan Domitianus oli aikonut murhata Nervan sen jälkeen kun oli nähnyt tämän horoskoopin, jonka mukaan Nervasta tulisi keisari. Eräs Nervalle myönteinen [[astrologi]] oli kuitenkin kertonut Domitianukselle Nervan kuolevan pian. Domitianus oli jättänyt Nervan murhaamatta, koska ei halunnut syyllistyä jälleen yhteen murhaan.<ref>Dio Cassius LXVII.15</ref> Kumpikaan näistä tarinoista ei luultavasti ole tosi.<ref>Bennett s. 35–36</ref>

 

 

=== Olojen vakauttaja ===

Nerva oli keisariksi tullessaan jo 65-vuotias, ja hänen terveytensä oli huono. Hänet valittiin keisariksi lähinnä siksi, että hänet tunnettiin maltillisena ja neuvottelutaitoisena miehenä. Hänellä arvioitiin siten olevan hyvät edellytykset palauttaa vakaat olot Domitianuksen hirmuhallinnon jälkeen. Domitianuksen lähimmät avustajat joutuivat kuitenkin pian hyökkäysten kohteiksi. Senaattorit käyttivät tilannetta hyväkseen ja yrittivät kytkeä vihollisensa Domitianuksen hirmuvaltaan. Senaatissa esitettiin useita syytöksiä, joista tyypillinen oli Plinius nuoremman yritys haastaa eräs Publius Certus oikeuteen, koska tämä oli Domitianuksen avulla saanut kuolemantuomion eräälle henkilölle. Nerva jättäytyi näiden vendettojen ulkopuolelle.<ref>Bennett s. 38</ref>

 

Nerva aloitti vakauttamispolitiikkansa senaatin arvovallan palauttamisella. Hän perui Domitianuksen antamat tuomiot ja maastakarkotukset ja lupasi, ettei tulisi teloituttamaan senaattoreita. Senaatin valtaoikeuksia ei kuitenkaan suoranaisesti laajennettu, mikä tuotti pettymyksen monille Nervan entisille senaattorikollegoille.

 

Kansan suosion Nerva pyrki varmistamaan jakamalla köyhille maata ja alentamalla veroja. Tällainen politiikka tuli kuitenkin valtiolle hyvin kalliiksi, ja Nerva joutui myymään omaa irtaimistoaankin täyttääkseen nopeasti tyhjenevää valtion kassaa.<ref name="Grant69" /> Noustessaan keisariksi Nerva antoi kansalaisille rahalahjan, luultavasti jopa 75 [[denari]]a. Juutalaisiin kohdistunutta veroa lievennettiin. Rooman kaupungin ylikansoituksen lieventämiseksi Nerva perusti uudelleen useita siirtokuntia. Köyhien lasten avustukseen Nerva loi alimenta-järjestelmän. Köyhille kansalaisille jaettiin maata valtion tuella. Nerva nimitti entisen konsulin [[Sextus Julius Frontinus|Sextus Julius Frontinuksen]] Rooman akveduktien tarkastajaksi. Rooman akvedukteja oli pitkään laiminlyöty. Nerva palkitsi Frontinuksen toisella konsulikaudella vuonna 98. Hän myös huolehti, että pääkaupunkiin alettiin taas tuoda viljaa. Nervan ansiosta lainsäädännössä määrättyjä rangaistuksia lievennettiin. Domitianuksen kieltämät pantomiimit sallittiin jälleen. Domitianuksen [[Palatium]]-kukkulalla sijainneen palatsin Nerva lahjoitti kansalle. Hän itse asettui Vespasianuksen suosimaan ''Horti Sallustianiin''. Nerva myös rakennutti valmiiksi Domitianuksen [[Forum Transitorium]]in ja laajennutti [[Circus Maximus]]ta. Rahoittaakseen uudistuksensa Nerva perusti komission karsimaan valtion menoja. Domitianuksen kultaiset ja hopeiset patsaat sulatettiin, ja niistä tehtiin rahoja.<ref>Bennett, s. 37–38</ref>

 

 

=== Armeijan tyytymättömyys ===

Suurin haaste Nervan arvovallalle tuli armeijan suunnalta. Sotaintoilija Domitianus oli ollut arvostettu armeijan piirissä, kun taas Nervalta puuttui sotakokemus. Armeija olisi myös halunnut että Domitianus olisi julistettu jumalaksi, mutta senaatti ei tätä halunnut. Nerva joutui pian vaikeuksiin [[pretoriaanikaarti]]n kanssa, joka vaati hyvitystä Domitianuksen murhasta. Vuonna 97 pretoriaanikaarti piiritti [[Casperius Aelianus|Casperius Aelianuksen]] johdolla keisarillisen palatsin ja otti Nervan panttivangiksi vaatien Domitianuksen murhaajien rankaisemista. [[Dio Cassius]] kertoo, että Nerva vastusti pretoriaaneja rohkeasti mutta että sotilaat ottivat lopulta oikeuden omiin käsiinsä ja murhasivat kaksi Domitianuksen vastaisen salaliiton jäsentä. Lopuksi Nerva pakotettiin pitämään puhe, jossa hän kiitteli sotilaita tästä veriteosta.<ref>Dio Cassius LXVIII 3.3, [[Aurelius Victor]], [http://www.roman-emperors.org/epitome.htm ''Epitome de Caesaribus'' 12]</ref> Nöyryytys heikensi entisestään Nervan arvostusta sotilaiden keskuudessa.<ref name="Grant70">Grant s. 70</ref>

 

=== Vallanperimysjärjestelyt ja kuolema ===

Nerva oli lapseton, mutta olisi toki voinut nimittää seuraajakseen jonkun sukulaisensa. Oli kuitenkin hyvin kyseenalaista, olisiko armeija hyväksynyt keisariksi ketään hänen sukulaistaan. Siksi Nerva päätti syyskuussa 97 adoptoida [[Trajanus|Marcus Ulpius Trajanuksen]], jolla oli tunnettuna sotapäällikkönä vankka armeijan kannatus. Trajanus oli luultavasti tuolloin [[Pannonia]]n maaherra. Trajanuksen alaiset joukot olivat juuri kukistaneet erään germaaniheimon, ja viesti siitä oli saapunut Roomaan. Nerva käytti tilaisuutta hyväkseen ja adoptoi Trajanuksen samaan aikaan kun voittoa germaaneja vastaan juhlittiin.

 

 

Nerva kuoli halvaukseen tammikuussa 98. Erään tarinan mukaan Nerva alkoi yhtäkkiä hikoilla, ja hänelle nousi kuume. Pian sen jälkeen hän kuoli.<ref>Aurelius Victor, ''Epitome de Caesaribus'' 12</ref> Senaatti kunnioitti hänen muistoaan julistamalla hänet jumalaksi, ja Trajanus päätti siirtää hänen tuhkansa [[Augustuksen mausoleumi]]in. Vaikka Nerva hallitsi vain 16 kuukautta, hän onnistui vakauttamaan olot niin hyvin, että hänen jälkeensä kului 94 vuotta, ennen kuin Roomassa jälleen ajauduttiin aseelliseen valtakamppailuun.<ref name="Grant70" />

 

{{Rooman keisari | Edeltäjä=[[Domitianus]] | Kanssahallitsija=&nbsp; | Seuraaja=[[Trajanus]]}}

 

[[Luokka:Vuonna 30 syntyneet]]

[[Luokka:Vuonna 98 kuolleet]]

{{Link GA|ru}}