Ero sivun ”Alexander Fleming” versioiden välillä

50 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
p
Botti poisti luokasta Luokka:Nobelin lääketieteen palkinnon saajat; kosmeettisia muutoksia
p (Botti poisti luokasta Luokka:Nobelin lääketieteen palkinnon saajat; kosmeettisia muutoksia)
Kun Fleming tuli syyskuussa [[1928]] muutaman viikon poissaolon jälkeen takaisin laboratorioon, hän huomasi erääseen bakteeriviljelymaljaan vahingossa päässeen homepesäkkeen ja sen ympärillä kehän, jossa maljassa viljellyt stafylokokit eivät kasvaneet. Fleming ei heittänyt pois pilalle mennyttä maljaa vaan alkoi tutkia havaitsemaansa ilmiötä. Hän totesi, että kyseinen ''[[Penicillium]]''-sukuun kuuluva home eritti kasvupaikkansa ympäristöön ainetta, joka aiheutti stafylokokeissa sekä kasvun estymistä että bakteerien hajoamista. Home, jonka Fleming löysi, todettiin [[Penicillium notatum]] -lajiksi. Vaikuttavalle, vielä tuntemattomalle aineelle annettiin nimi [[penisilliini]] sitä valmistavan homeen mukaan. Fleming arveli, että penisilliinistä saattaisi kehittyä hyvä lääke ihmisten hoitamiseksi. Ainetta ei voitu kuitenkaan tuottaa tehokkaasti eikä helposti tarpeeksi suuria määriä, joten hometta tutkittiin lähinnä vain hänen laboratoriossaan. Vasta toisen maailmansodan puhjettua syntyi liittoutuneilla kiinnostus kaikkia antiseptisia aineita kohtaan. Silloin ruvettiin tutkimaan penisilliinin massatuotannon mahdollisuuksia. Yhdysvalloissa aloitettiin teollinen tuotanto vuonna [[1943]], kun oli löydetty parempia elatusaineita ja ''Penicillium notatum'' -laji, joka kasvoi elatusaineessa upoksissa. Vuoden 1944 puolivälissä penisilliiniä valmistettiin jo niin paljon, että sitä riitti tarpeeksi liittoutuneiden sotavoimien käyttöön. Toisen maailmansodan päätyttyä penisilliini saatiin myös vähitellen siviilikäyttöön eri puolilla maailmaa.
 
Saavutuksistaan Fleming aateloitiin vuonna 1944, ja vuonna 1945 sai hän [[Nobelin lääketieteen palkinto|NobelNobelin]]in fysiologian ja lääketieteen palkinnon [[Howard Florey]]n ja [[Ernst Boris Chain]]in kanssa penisilliinin keksimisestä.
 
Fleming oli vuodesta 1946 johtajana Institute of Pathology and Research -laitoksessa, jonka nimeksi tuli Wright-Fleming-Institute vuonna 1948, jolloin Fleming siirtyi eläkkeelle.<ref name="yo26"> {{Kirjaviite|Tekijä=Forsius, A.|Vuosi=2001|Nimeke=Ihmisiä lääketieteen historiassa|Julkaisija=Suomen Lääkäriliitto |Julkaisupaikka=Helsinki| Tunniste=ISBN 951-9433-43-0 (sid.)}}</ref>
{{Nobel Lääketiede 1926-1950}}
{{DEFAULTSORT:Fleming, Alexander}}
 
[[Luokka:Nobelin lääketieteen palkinnon saajat]]
[[Luokka:Brittiläiset keksijät]]
[[Luokka:Vuonna 1881 syntyneet]]
27 710

muokkausta