Ero sivun ”Peijaiset” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 7:
== Karhunpeijaiset ==
Karhun [[pääkallo|kallo]]jen rituaalinen säilyttäminen saattaa olla hyvin vanha toimitus. Se on levinnyt useille pohjoisen luonnonkansoille, ja jo [[neandertalin ihminen|neandertalin ihmisen]] tiedetään luolalöytöjen perusteella tehneen niin. Tapa on tunnettu myös Suomessa, jossa peijaisten päätteeksi kallo vietiin honkaan. Oletettavasti eräs taustalla oleva uskomus on, että sielu asuu kallossa. Suomensukuisten sielukäsitys oli alun perin moniosainen. Ehkä henki tai elämänvoima asui karhun lihassa, ja siirtyi sen syöjiin, kun taas sielu jatkoi vaellustaan. Vaelluksellaan se palasi metsään ja syntyi uudelleen tai uudeksi karhuksi, ja näin karhuja saatiin syödä jatkossakin. Vaikka karhua pelättiin (varsinkin uhkana kotieläimille), sen siis kuitenkin haluttiin tulevan takaisin, koska siitä sai lihaa, turkiksia ja muutakin.
Joillekin suomensukuisille kansoille karhu on ollut jumalan poika, joka on laskettu taivaasta ihmisten käyttöön. Ihmisten tuli kohdella erityisellä kunnioituksella lahjaansa. Suomessakin laulettiin, että karhu oli laskettu kultakorissa ja hopeaköysin taivaalta [[Otava (tähtikuvio)|Otavan]] eli [[Iso karhu|Ison karhun]] tähtikuviosta.
| |||