Ero sivun ”Vilhelm II (Saksa)” versioiden välillä

Vilhelm II:n hallinto poikkesi ratkaisevasti edeltäjästään. Hänen isoisänsä aikana Saksan politiikkaa oli johtanut maan yhdistymisen pääarkkitehti, [[valtakunnankansleri]] [[Otto von Bismarck]], ja keisari oli pysytellyt taka-alalla. Vilhelm II pakotti Bismarckin eroamaan lähes välittömästi valtaan noustuaan [[1890]] ja loi "henkilökohtaisen”henkilökohtaisen hallinnon"hallinnon” (''Persönliches Regiment''), jossa keisari johti sekä valtakunnan että armeijan hallintoa mahdollisimman pitkälle itse. Vilhelm II oli Bismarckin tavoin aktiivinen sosiaalipolitiikassa ja tuki sairaus- ja eläkevakuutusreformeja. Niin keisarin, hallituksen kuin valtiopäivienkin toimivaltaa kuitenkin rajoitti osavaltioiden laaja itsehallinto.

Vilhelm II:n eräs lempinimi oli Reisekaiser, koska hän teki erittäin aktiivisesti vierailuja [[Eurooppa|Euroopan]], [[Pohjois-Afrikka|Pohjois-Afrikan]] ja [[Lähi-itä|Lähi-idän]] maihin. Lisäksi hän purjehti kesäisin viikkokausia. Keisarin sotilaallista ja ajoittain kovaäänistä imagoa pehmensi hänen ympärillään jopa paraateissa alati juoksennellut mäyräkoira. Susikoirat eivät kuuluneet henkisesti hyvin anglofiilisen keisarin suosikkeihin. Keisari oli mielenlaadultaan huumorintajuinen, joskus jopa ”ilkikurisiin piloihin” taipuvainen; itseään alempia arvohenkilöitä käteltäessä oli hänellä joskus tapana puristaa kipua tuottavan kovaa. Sekä keisarin että Saksan kannalta laivastokilpailu [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]] kanssa muodosti poliittisen ja henkisen dilemman, koska aina [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] syttymiseen saakka maiden välit olivat pääsääntoisesti varsin läheiset. Saksan keisarihymninäkin oli God Save The King (Heil Dir im Siegerkranz).

Vilhelm II oli ensimmäinen valtiollinen johtohahmo joka järjestelmällisesti hyödynsi modernia mediaa imagomarkkinoinnissa. 1890-luvun lopulta lähtien keisarin mukana seurasi jokseenkin aina filmiryhmä, joka tuotti uutis- ja pr-elokuvia, joita esitettiin elokuvateatterien päivittäiskatsauksissa. Keisarin puheita levytettiin. 1913 tuotettiin jopa maailman ensimmäinen merkittävä väridokumenttielokuva [[Nikolai II|Nikolai II:n]] valtiovierailusta Saksaan. Vilhelmin impulsiivisuus ja värikäs kielenkäyttö tuottivat myyviä otsikoita lehtiin ja säännöllisesti myös diplomaattisia pikkuselkkauksia. Sen sijaan keisarin perhe-elämä ei antanut otsikoihin aihetta. Hän oli uskonnollinen ja konservatiivinen perheenisä, joka piti päivittäin aamuhartauden hovinsa ja kansliansa henkilökunnalle sekä saarnasi Preussin reformoidun kirkon päämiehenä jumalanpalveluksissa. Hohenzollernin suku nimittäin oli reformoituja ja kuului siten katolisten ja luterilaisten dominoimassa valtakunnassaan pieneen vähemmistökirkkoon. Tällä vähemmistöön kuulumisella saattoi olla osuutta siihen, että hallitsijahuoneella ja myös Vilhelm II:lla oli ystävälliset suhteet myös juutalaisväestöön. Nimenomaan Vilhelm II:n aikana juutalaisille avattiin Saksassa mahdollisuus upserinuraan.

Saksan tappio [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]] sytytti vallankumouksen maassa ja keisari joutui luopumaan kruunusta 9.11 marraskuuta 1918.1918 ja
Saksa julistettiin pian tämän jälkeen [[Weimarin tasavalta|tasavallaksi]]. Valtakautensa jälkeiset vuodet Vilhelm II vietti [[maanpako|maanpaossa]] [[Alankomaat|Hollannissa]], missä hän myös kuoli 4. kesäkuuta 1941 Doornin kartanossa, [[Huis Doorn]]issa.