VitaaliveljeksetVitaaliveljet mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1392, kun he kaappasivat kaksi [[Elbląg|elbingiläistä]] laivaa. Eritoten vitaaliveljeksetvitaaliveljt vainosivat Margareetaa tukeneiden [[lyypekki]]läisten laivoja. Vitaliaanit kaappasivat vuonna 1392 piispa Tordin ja hänet vietiin vangiksi Tukholmaan. Sen seurauksena Albrekt Mecklenburgilainen ja Tukholma julistettiin [[panna]]an. Kaapparikapteeni Hanneksen johdolla vitaliaanivitaliaanit hyökkäsivät Norjan BrergeniinBergeniin vuoden 1393 [[kiirastorstai]]na. Mukana olivat muun muassa vitaliaanikaappareista [[Klaus Störtebecker]], [[Maister Wigbold]] ja [[Godeke Michels]] koostuva laivasto, jota oli vahvennettu 900 asemiehellä. Norjalaisten alun kiivaasta vastarinnasta huolimatta kaupunki ryöstettiin perin pohjin <ref name="Itämeren_merirosvot40" />.
=== Gotlannista vitaaliveljien tukikohta ===
[[Tiedosto:OstseeinselGotland.png|thumb| Gotlannin Visby oli Vitaaliveljesten tukikohta ja suojasatama]]
Vuonna 1394 vitaaliveljet ottivat haltuunsa Gotlannin [[Visby]]n, josta tuli heidän tukikohtansa ja pakopaikkansa aina vuoteen 1398 asti, jolloin [[Saksalainen ritarikunta|Saksalaisen ritarikunnan]] [[suurmestari]] [[Konrad V von Juningen]] nousi maihin Gotlannissa noin neljän tuhannen asemiehen ja 84 aluksen kanssa. Tämän seurauksena vitaaöiveljetvitaaliveljet pakenivat ja Visby antautui heti. Saksalainen ritarikunta piti Gotlantia hallussaan vuoteen 1408 asti <ref name="Itämeren_merirosvot40" />.
Margareetan päästyä voitolle valtataistelussa osa vitaliaaneista siirtyi hänen palvelukseensa, mutta enemmistö jatkoi kaapparitoimintaansa. Koska Albrekt Mecklenburgilaisen myöntämät kaapparikirjat eivät olleet enää minkään arvoisia, tuli kaappareista virallisesti merirosvoja <ref name="Itämeren_merirosvot40">Ruusuvuori 2004, s. 40–61 </ref>.
===Vitaaliveljien loppu===
1400-luvulle tultaessa vitaaliveljien toiminta oli tyrehtynyt tukijoiden ja tukikohtien puutteeseen. Käännekohtana voidaan pitää vuotta vitaaliveljien1394, karkoitustajolloin vitaaliveljet karkoitettiin Gotlannista. Tämän jälkeen vitaaliveljien johtajista vain Klaus Störtebecker, Maister Wigbold ja Godeke Michels jatkoivat toimintaansa [[Pohjanmeri|Pohjanmerellä]] Friisiensaarilta käsin 1500 miehen kanssa <ref name="Itämeren_merirosvot40" />. Johtajat saatiin vangittua ja teloitettua parissa vuodessa, joten vitaliaanien olemassaolo lähestyi loppuaan <ref name="THOP90"> The History of Piracy, Philip Gosse, 2007 (1932) sivut 90-92 </ref>. Vitaliaanit mainitaan viimeisen kerran [[1429]], jolloin tällä nimellä kutsuttu ryhmä ryösti ja poltti [[Bergen]]in <ref name="Itämeren_merirosvot40" />.
