Ero sivun ”Puolan jaot” versioiden välillä

{{lähteetönLähteetön}}

| nimi = Puolan jaot

| osa_sotaa = Puolan jaot [[Puolan ensimmäinen jako|I]] [[Puolan toinen jako|II]] [[Puolan kolmas jako|III]]

| kuva = ChelmonskiJozef.1875.KazimierzPulaskiPodCzestochowa.jpg

| kuvateksti = ''Kazimierz Pułaski [[Częstochowa]]ssa.'' [[Józef Chełmoński]], 1875.

| päivämäärä = [[1772]]-–[[1795]]

| paikka = [[Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta]]

| casus = = Puolan valtiopäivien päätökset, niitä vastustavat konfederaatiot sekä muiden suurvaltojen toiminta

| aluemuutokset =

| vaikutukset =

| lopputulos = [[Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta|Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan]] loppu

| taistelija1 = [[Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta]]

| taistelija2 = [[Preussin kuningaskunta]], <br>[[Itävalta]]<br>[[Venäjän ja keisarikunta]]

| komentaja1komentaja2 =

| komentaja2vahvuus1 =

| vahvuus1vahvuus2 =

| tappiot1tappiot2 =

| tappiot2huomautus =

| huomautusmuut_taistelut =

Puolan naapurit olivat voimistuneet 1700-luvulla: [[Preussin kuningaskunta]] oli noussut [[suurvalta|suurvallaksi]], Venäjä ja Itävalta olivat vahvistuneet huomattavasti. Puolan vastustuskykyä heikensi keskushallinnon heikkous. Hallintoa ei oltu uudistettu vuosisatoihin, sillä feodaaliylimystö piti tiukasti kiinni vallastaan ja etuoikeuksistaan jarruttaen ja vastustaen uudistuksia. Sillä aikaa naapureissa oli toteutettu itsevaltiuden ajalle tyypillinen vallankeskitys ja luotu voimakas armeija. Tilannetta pahensi [[Ranska]]n ja naapurimaiden sekaantuminen Puolan kuninkaanvaaleihin. Hajanainen ja heikko valtio joutui lopulta naapureidensa jakamaksi.

Kehitys Puolan jakoihin alkoi siitä, kun [[Venäjän keisarikunta]]Venäjä tuki [[Puolan perimyssota|Puolan perimyssodan]] seurauksena [[Puolan kuningas|Puolan kuninkaaksi]] ja [[Liettuan suuriruhtinas|Liettuan suuriruhtinaaksi]] tulleen [[August III]]|August III:n]] seuraajaksi itselleen tätä myötämielisemmän [[Stanislaus II Poniatowski|Stanislaus Poniatowski]]n tämän seuraajaksi. [[Stanislaus II Poniatowski]] yritti parantaa [[Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta|Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan]] valtioliiton asemaa, keskusvaltaa valtiopäivillä [[1764]]-[[1766]]1764–1766, mutta onnistui tässä vain välttävästi. Seurauksena olivat Venäjän keisarikunnan Varsovan suurlähettilään [[Nikolai Reprin|Nikolai Vasiljevitš Reprin]]in vaikuttamat [[Sejm (1767)|valtiopäivät 1767-17681767–1768]], jossa korostettiin päinvastaista suuntausta, koska Venäjän keisarikunnalleVenäjälle oli edullista hajanaisempi ja heikompi [[Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta]]. Ensimmäisen jaon käynnisti [[Barin konfederaatio]]n kapinasta seuranneet [[Preussin kuningaskunta|Preussin kuningaskunnan]], [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] ja [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnan]] vastatoimet.

{{pääartikkeliPääartikkeli|[[Puolan ensimmäinen jako]]}}

Puolan itävaltalaismielisen kuningas [[Fredrik August II|August III:n]] kuoltua [[1763]] päättivät [[Preussi]] ja [[Venäjä]], ettei toista samanmielistä kuningasta pitäisi Puolaan valita. Venäjän tsaarittaren [[Katariina II]]|Katariina II:n]] tuella valittiin vuonna [[1764]] Puolan kuninkaaksi venäläismielinen [[Stanislaus II Poniatowski|Stanislaus Poniatowski]]. Venäjän suurlähettiläs osallistui puolalaiseen päätöksentekoon ja sai aikaan mm.muun muassa sen, että [[Krakova]]n piispa pidätettiin ja karkotettiin Venäjälle.

Jotkut aatelismiehet vastustivat Kamenetsin piispa [[Adam Krasiński]]n, [[Kazimierz Pułaski]]n ja [[Michał Krasiński]]n aloitteesta Venäjän suurlähettiläs [[Nikolai Repnin]]in politiikkaa Puolassa ja solmivat [[Barin konfederaatio]]n [[Barin linnoitus|Barin linnoituksessa]] [[29. helmikuuta]] [[1768]] (puol. ''{{k-pl|Konfederacja barska''}}). Barin konfederaatio sai haltuunsa Podolian, Volhynian ja Galitsian ja nautti aluksi sekä [[Ranska]]n että [[Itävalta|Itävallan]] tukea.

[[Vuonna 1770]] preussilaiset joukot valtasivat [[Poznan]]in ja sitä ympäröivän seudun. Itävalta puolestaan valtasi Zipsin alueen. Vuonna 1770 konfederaation neuvosto siirsi pääkaupunkinsa [[Sleesia]]sta Itävallan suostumuksella Ylä-Unkariin ([[Slovakia]]a) käyden diplomaattisia neuvotteluja Itävallan, Ranskan ja Turkin kanssa muodostaakseen Venäjän vastaisen liittokunnan. [[Versailles|Versailles’n]]'n hovi lähetti pienen sotilasjoukon ja konfederaateille ylipäälliköksi [[Charles François Dumouriez|Charles François Dumouriez’n]]'n (1739-18231739–1823), joka julisti kuningas Stanislaus Poniatovskin petturiksi juuri kun tämä oli lähestymässä poliittisesti konfederaatiota. Poniatovski kääntyi lopullisesti Venäjän puoleen ja konfederaatti menetti poliittisen uskottavuutensa Euroopassa.

Kenraali Suvorovin johtamat venäläisjoukot voittivat konfederaatit [[23. toukokuuta]] [[1771]] Lanckoronan läheisyydessä. Itävaltalaiset valtasivat [[23. huhtikuuta]] [[1771]] Krakovan ja venäläiset voittivat konfederaatit uudestaan [[23. marraskuuta]] [[1771]] Stolowicen lähellä, minkä seurauksena Ranskan lähettämä osasto jätti Puolan. Itävaltalaisten suorittama Czestochowan valtaus lopetti varsinaiset sotatoimet.

Ensimmäisessä jaossa Puola menetti alueita Venäjälle, Itävallalle ja Preussille. Preussin alueisiin liitettiin [[Länsi-Preussi]]. Se sijaitsi [[Brandenburg]]in ja [[Itä-Preussi]]n välissä, ja oli Puolalle kuuluessaan jakanut Preussin alueen kahteen erilliseen osaan. Dumouriez'nDumouriez’n johdolla konfederaation armeijan rippeet jatkoivat taistelua vuoteen 1776,.

[[Puolan toinen jako|Puolan toiseen jakoon]] liittyvät tapahtumat alkoivat, kun Venäjän ja Itävallan liittouduttua Turkkia vastaan vuonna [[1788]] alkoi Preussi pelätä omaa asemaansa ja liittoutui Puolan kanssa. Puolan valtiopäivät, Sejm, hyväksyi [[3. toukokuuta]] [[1791]] uuden perustuslain. Jotkut Targowicassa konfederaatioksi järjestäytyneet puolalaiset pyysivät Venäjän Katariina II Suurta vaikuttamaan siihen, että lain toimeenpanoa lykättäisiin ja että entinen ''[[liberum veto]]'' ja puolalaisten oikeus valita vaaleilla kuninkaansa turvattaisiin.

[[23. tammikuuta]] [[1793]] solmivat Preussi ja Venäjä sopimuksen, jonka perusteella Venäjä sai Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan maakuntia ja Preussi [[Gdańsk]]in, [[Thorn]]in ja muita alueita myöhemmin [[Itä-Preussi]]ksi kutsuttavalta alueelta.

Venäläiset hyökkäsivät kahtena armeijana, [[Venäjän keisarikunnan Valko-Venäjän armeija|Valko-Venäjän armeija]]na ja [[Venäjän keisarikunnan Moldovan armeija|Moldovan armeijana]] [[Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta|Puolan kuningaskuntaan ja Liettuan suurruhtinaskunta]]an [[16. heinäkuuta]] [[1793]].

Puolan valtiopäivien, [[Sejm]]in, tuli suostua alueluovutuksiin ja peruuttaa samalla vuoden 1791 perustuslaki. [[23. marraskuuta]] [[1793]] vahvistettiin Puolan toinen jako, jossa se menetti jäljellä olevasta alueestaan 42% prosenttia Preussille ja Venäjälle. Näin Puolalle jäi 29% prosenttia niistä alueista, jotka sillä oli hallussaan ennen [[Puolan ensimmäinen jako|Puolan ensimmäistä jakojakoa]]a.

[[Puolan kolmas jako]] alkoi siitä, kun [[3. toukokuuta]] [[1791]] säädettyä, mutta [[Puolan toinen jako|Puolan toisen jaon]] voittajavaltioiden vuoksi kumottua perustuslakia kannattavat puolalaiset, jotka vastustivat Venäjän armeijan läsnäoloa Puolassa ryhtyivät vastarintaan [[Tadeusz Kosciuszko]]n johdolla.

Kosciuszko hävisi [[10. lokakuuta]]lokakuuat [[1794]] ja Varsova antautui [[24. lokakuuta]] [[1795]]. Venäjä sai Kuurinmaan ja Liettuan, Läntisen Valko-Venäjän ja Ukrainan, Itävalta Puolan eteläisen keskusosan ja Preussi Kaakkois-Puolan sekä pääkaupunki Varsovan. Puolan valtio lakkasi olemasta runsaaksi vuosisadaksi 1795-19181795–1918.

[[Puolan neljäs jako]], joka ei liity suoraan Puolan jakoina yleisesti aikaisemmin tunnettuihin tapahtumiin, mutta johon viitataan puolalaisessa historiankirjoituksessa, tapahtui kun [[Natsinatsi-Saksa]] toteutti [[Puolan offensiivi]]n [[1. syyskuuta]] [[1939]] alkaen, johon.
[[Neuvostoliitto]] liittyi [[jakoon 17. syyskuuta]] [[1939]] saatuaan kaksi päivää aikaisemmin, [[15. syyskuuta]] [[1939]] rauhan [[Halhin-Golin taistelut|Halhin-Golin taisteluista]] [[Japanin keisarikunta|Japanin kanssaJapani]]n kanssa [[Kaukoitä|KaukoItä-idässäAasia]]ssa.

Seurauksena oli [[Puolan tasavalta (1918)|Puolan tasavallan]] lakkauttaminen valtiona. Kuten [[Puolan kolmas jako|Puolan kolmannessakin jaossa]] jakajina olivat [[Saksan valtakunta|Saksan]] ([[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta]], [[Preussi]]) ja [[Itävalta|Itävallan]] seuraajavaltio [[Natsinatsi-Saksa]] ja [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnan]] seuraajavaltio [[Neuvostoliitto]].