Ero sivun ”Pääkallokiitäjä” versioiden välillä

Pääkallokiitäjän tunnistaa helpoiten suuresta koostaan ja selässä olevasta, jonkin verran ihmisen [[pääkallo]]a muistuttavasta kuviosta. Etusiivet ovat pohjaväriltään siniharmaat. Niissä on jonkin verran suojavärityksenä toimivaa kuviointia, josta parhaiten erottuvat vaaleat poikkijuovat sekä valkoinen diskoitaalitäplädiskoidaalitäplä. Takasiivet ovat kirkkaankeltaiset tummilla poikkijuovilla. Siipien kärkiväli on koiraalla 94&ndash;118 mm ja naaraalla 107&ndash;131 mm, eli laji vastaa kooltaan pienimpiä lintuja. Sillä on huomattavan suuret [[verkkosilmä]]t, lyhyet valkeakärkiset [[Tuntosarvi|tuntosarvet]] sekä lyhyt [[imutorvi]]. Paksun mustanruskean ja sinertävänsävyisen keskiruumiin selkäpuolella on keltainen pääkalloa muistuttava kuvio. Takaruumiissa on selviä, ruskeita ja keltaisia poikkijuovia sekä keskellä selkää sininen pitkittäisjuova.<ref>Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851 s.191–192</ref><ref>http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/sphingidae/atropos.html</ref><ref name="REF1">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.helsinki.fi/~lsaarika/acherontia.htm | Nimeke = Acherontia Atropos - Pääkallokiitäjä| Tekijä = Eerik Saarikalle| Ajankohta = 2002}}</ref><ref name="T">http://tpittaway.tripod.com/sphinx/a_atr.htm</ref><ref>http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/a/acherontia_atropos.html</ref>