Ero sivun ”Antimoni” versioiden välillä

 

'''Antimoni''' ({{k-la|stibium}}) on [[alkuaine]], jonka [[kemiallinen merkki]] on '''Sb''' ja [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] 51. Antimoni luokitellaan usein [[puolimetalli]]ksi, sillä se on muutoin [[metalli]]n kaltainen ja muistuttaa erityisesti [[lyijy]]ä, mutta johtaa huonosti [[sähkö]]ä.<ref name=HS>{{verkkoviite|Osoite=http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/51.html | Nimeke = Antimoni koitui ehkä Mozartinkin kohtaloksi | Tekijä = Marko Hamilo | Julkaisija = Helsingin sanomat (Alkuainesarjan artikkeli antimonista) | Viitattu=2010-07-07}}</ref> Se on hopeanhohtoinen kova ja hauras aine. Sen sulamispiste on 630 °C ja kiehumispiste 1&nbsp;635 °C.<ref name=kemikaali>{{verkkoviite|Osoite= http://kappa.ttl.fi/kemikaalikortit/khtml/nfin0775.htm | Nimeke = Antimonin kansainvälinen kemikaalikortti }}</ref> Sen erikoinen ominaisuus on, että se laajenee jähmettyessään.<ref name=HS />

 

Antimoni on käytössä [[lyijy]]- ja [[tina]]metalliseoksissa kovuuden lisäämiseen (laakerit ja kirjapainolaatat). Puhtaana antimonia käytetään infrapunailmaisimissa ja [[diodi|diodeissa]]. [[Antimonisulfidi]]a on [[tulitikku]]jen sytytys­massassa, [[nalli|nalleissa]] ja väriaineena. [[Antimonioksidi]]a lisätään muoveihin palamista hidastavaksi kemikaaliksi. Palon sattuessa se reagoi palavan aineen kanssa muodostaen tahmean kerroksen, joka tukahduttaa liekit.<ref name=HS />