Ero sivun ”Moro-kapina” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w
Coen (keskustelu | muokkaukset)
Minifix
Rivi 2:
 
== Taustaa ==
[[Pariisin rauha (1898)|Vuoden 1898 Pariisin rauha]] päätti [[Espanjan ja Yhdysvaltain sota|Espanjan ja Yhdysvaltain sodan]]. Yhdysvallat sai haltuunsa [[Puerto Rico]]n [[Karibia]]nmerellä sekä [[Guam]]in Tyynellämerellä. Sopimus takasi myös itsenäisyyden Kuuballe[[Kuuba]]lle sekä Yhdysvallat saattoi ottaa [[Filippiinit]] haltuunsa 20 miljoonan dollarin korvauksella. Aluelisäykset eivät saaneet täyttä kannatusta [[Yhdysvaltain senaatti|Yhdysvaltain senaatissa]], mutta laajentuminen hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä. Yhdysvalloista tuli [[siirtomaavalta]].
 
Tällä välin Filippiinit olivat ehtineet julistautua itsenäiseksi. Valtiota ei kuitenkaan tunnustettu ja poliittiset levottomuudet alkoivat itsenäisyyttä kannattavan alkuperäisväestön ja sitä vastustavien länsimaisten [[Kolonialismikolonialismi|kolonialistien]] kesken. Filippiinien [[kongressi]]n puhemies julisti sodan Yhdysvalloille 2. kesäkuuta 1899 aloittaen Filippiinien ja Yhdysvaltain sodan.
[[Pariisin rauha (1898)|Vuoden 1898 Pariisin rauha]] päätti [[Espanjan ja Yhdysvaltain sota|Espanjan ja Yhdysvaltain sodan]]. Yhdysvallat sai haltuunsa [[Puerto Rico]]n [[Karibia]]nmerellä sekä [[Guam]]in Tyynellämerellä. Sopimus takasi myös itsenäisyyden Kuuballe sekä Yhdysvallat saattoi ottaa [[Filippiinit]] haltuunsa 20 miljoonan dollarin korvauksella. Aluelisäykset eivät saaneet täyttä kannatusta [[Yhdysvaltain senaatti|Yhdysvaltain senaatissa]], mutta laajentuminen hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä. Yhdysvalloista tuli [[siirtomaavalta]].
 
Yhdysvallat laivasivat saarelle yli 100  000 miehen vahvuisen nykyaikaisesti aseistautuneen armeijan. Sodassa käytiin useita taisteluja, mutta vanhanaikaisesti aseistautuneet filippiiniläiset jäivät jatkuvasti alakynteen. Lisäksi [[kolera]] ja nälänhätä verottivat filippiiniläisiä. Yhdysvallat menettivät noin 50005 000 miestä ja Filippiinit 12 000 – 20  000–20 000 miestä. Lisäksi tauteihin, nälänhätään[[nälänhätä]]än ja väkivaltaisuuksiin[[väkivalta]]isuuksiin kuoli arvioista riippuen 200 000 – 1  000–1 500  000 siviiliä. Filippiiniläiset antautuivat ja rauhansopimus kirjoitettiin Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta 1902.
Tällä välin Filippiinit olivat ehtineet julistautua itsenäiseksi. Valtiota ei kuitenkaan tunnustettu ja poliittiset levottomuudet alkoivat itsenäisyyttä kannattavan alkuperäisväestön ja sitä vastustavien länsimaisten [[Kolonialismi|kolonialistien]] kesken. Filippiinien [[kongressi]]n puhemies julisti sodan Yhdysvalloille 2. kesäkuuta 1899 aloittaen Filippiinien ja Yhdysvaltain sodan.
 
Yhdysvallat laivasivat saarelle yli 100 000 miehen vahvuisen nykyaikaisesti aseistautuneen armeijan. Sodassa käytiin useita taisteluja, mutta vanhanaikaisesti aseistautuneet filippiiniläiset jäivät jatkuvasti alakynteen. Lisäksi [[kolera]] ja nälänhätä verottivat filippiiniläisiä. Yhdysvallat menettivät noin 5000 miestä ja Filippiinit 12 000 – 20 000 miestä. Lisäksi tauteihin, nälänhätään ja väkivaltaisuuksiin kuoli arvioista riippuen 200 000 – 1 500 000 siviiliä. Filippiiniläiset antautuivat ja rauhansopimus kirjoitettiin Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta 1902.
 
== Toinen vaihe ==
Filippiinien muslimivähemmistö, Mindanaon ja Jolon alueilla asuneet [[morot]] olivat kannattaneet itsenäisyyttä ja käyneet sissisotaa miehittäjiä vastaan jo [[Espanja]]n siirtomaavallan aikana. Morot jatkoivat nyt taistelua uusia miehittäjiä vastaan. Vielä Filippiinien ja Yhdysvaltain sodan lopulla morot väijyttivät amerikkalaistenyhdysvaltalaisten partioita ja osastoja, sekä tekivät ryöstöretkiä vastustajan varastoihin. Amerikkalaiset vaativat paikallisia johtajia ''datu''ja luovuttamaan soturit, jotka olivat osallistuneet hyökkäyksiin ja palauttamaan Yhdysvalloille kuuluvan omaisuuden. Datut eivät puolustaneet pelkästään itsenäisyyttään, vaan myös ikivanhoja säätyihin perustuneita yhteiskuntaluokkia ja oikeutta pitää [[orjuus|orjia]] ja [[maaorjuus|maaorjia]].
 
Filippiinien muslimivähemmistö, Mindanaon ja Jolon alueilla asuneet [[morot]] olivat kannattaneet itsenäisyyttä ja käyneet sissisotaa miehittäjiä vastaan jo [[Espanja]]n siirtomaavallan aikana. Morot jatkoivat nyt taistelua uusia miehittäjiä vastaan. Vielä Filippiinien ja Yhdysvaltain sodan lopulla morot väijyttivät amerikkalaisten partioita ja osastoja, sekä tekivät ryöstöretkiä vastustajan varastoihin. Amerikkalaiset vaativat paikallisia johtajia ''datu''ja luovuttamaan soturit, jotka olivat osallistuneet hyökkäyksiin ja palauttamaan Yhdysvalloille kuuluvan omaisuuden. Datut eivät puolustaneet pelkästään itsenäisyyttään, vaan myös ikivanhoja säätyihin perustuneita yhteiskuntaluokkia ja oikeutta pitää orjia ja maaorjia.
 
Eversti [[Frank Baldwin]]in johtama rangaistusretkikunta hyökkäsi moroja vastaan Bandapatanin taistelussa 2. toukokuuta 1902. Bandapatanin ''cotta'', morojen linnake oli tarjosi yllättävän suuren vastuksen ja kun yhdysvaltalaisjoukot saivat tehtyä murron puolustukseen he surmasivat armotta kaikki puolustajat. Bandapatanin taistelu toimi esikuvana ja vastaavanlaisia verilöylyihin päättyneitä taisteluja käytiin koko kapinan ajan.
 
=== Sotilaskuvernöörit ===
 
Moro-kapinan aikana Yhdysvallat kierrätti Moro-provinssissa kolme sotilas[[kuvernööri]]ä:
 
* 1903-19061903–1906: Kenraalimajuri [[Leonard Wood]] aloitti huomattavia uudistuksia, joihin kuuluivat mm.muun muassa orjuuden lakkauttaminen, koulutuslaitoksen perustaminen, vanhan sulttaanivaltajärjestelmän käytännöllinen purku ja maanomistuksen salliminen kaikille. Hän aloitti myös lakiuudistuksen, jonka tarkoitus oli saada aikaan rauha muslimien ja kristittyjen välille. Wood määräsi myös veroja kerättäväksi, mikä suututti moroja. Sotilaallisesti Wood uskoi koviin otteisiin ja hänen aikanaan amerikkalaisjoukotyhdysvaltalaisjoukot lähettivät useita rangaistusretkikuntia moroalueelle. Rangaistusoperaatiot vaativat usein myös siviiliuhreja. Näistä yhteenotoista kuuluisimpia on [[Bud Dajon ensimmäinen taistelu]], jota kutsutaan myös Moro-kraaterin verilöylyksi.
 
* 1906-19091906–1909: Kenraalimajuri [[Tasker H. Bliss]] sovelsi edeltäjäänsä rauhanomaisempaa politiikkaa morojen suhteen. Hänen aikanaan pitäydyttiin laajoista rangaistustoimista ja luotettiin amerikkalaisjohtoisiin, mutta paikallisesti värvätyistä koostuviin miliisijoukkoihin. <ref>''Philippine Constabulary''</ref> Filippiiniläismiliisi oli kuitenkin suhteellisen heikko vahvuudeltaan ja se käytti ajoittain kyseenalaisia keinoja rajoittaakseen morojen amok-hyökkäyksiä. Kontra-amiraali D. P. Mannix, joka palveli alueella luutnanttina 1907-19081907–1908 kertoi myöhemmin, että kapinallisten ruumiit käärittiin siantaljoihin ja suihin tungettiin lisäksi sianlihaa. Tarkoituksena oli näin häpäistä ruumis uskonnollisesti ja estää soturin hengen pääsy taivaaseen.
 
* 1906-19131906–1913: Kenraalimajuri [[John J. Pershing]] aloitti joukon sosiaalisia ja laillisia uudistuksia ja noudatti sovittelevaa politiikkaa edeltäjänsä lailla. Pershing pyrki kuitenkin saamaan aikaan lopullisia ratkaisuja mm.muun muassa aseistariisunnan keinoin. Myös Pershing piiritti morokapinallisia Bud Dajossa, mutta onnistui välttymään suurilta uhrimääriltä. Myöhemmin [[Bud Bagsakin taistelu]]ssa Pershingin joukot surmasivat satoja kapinallisia, joista osa oli naisia ja lapsia. Bagsakin taistelun jälkeen kapina kuitenkin heikkeni ja alueelle voitiin määrätä ensimmäinen siviilikuvernööri.
 
==Viitteet==