Ero sivun ”Transuraani” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SassoBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti lisäsi: simple:Transuranium element
ei kai ihan tuossa kronologisessa järjestyksessä; Fl
Rivi 1:
'''Transuraani''' (transuranium-element) tarkoittaa radioaktiivisia [[alkuaine]]ita, joiden [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] on suurempi kuin [[uraani]]lla (No. 92).
 
Vielä 1940-luvun alussa oli vallitseva käsitys, että alkuaineita on vain 92 ja että uraanilla oli suurin järjestysluku, mikä millään alkuaineella voi olla. [[Ydinreaktori|Ydinreaktoreilla]] onnistuttiin kuitenkin valmistamaan keinotekoisesti alkuaineita, joiden järjestysluku on tätä suurempi – siis transuraaneja. Kaikki [[aktinoidi]]ryhmän transuraanit löydettiin radioaktiivisina isotooppeina [[Kalifornian yliopisto, Berkeley|Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä]] [[Argonne National Laboratory]]ssa nouseviennousevin atominumeroiden järjestyksessäatominumeroin.{{Selvennä|Argonne National Laboratory ei liittyne mitenkään Kalifornian yliopiston Berkeleyn yksikköön?}} Alkuaineet ovat [[neptunium]], [[plutonium]], [[amerikium]], [[curium]], [[berkelium]], [[kalifornium]], [[einsteinium]], [[fermium]], [[mendelevium]], [[nobelium]] ja [[lawrencium]]. Näistä ainoastaan neptuniumia ja plutoniumia on myöhemmin todettu esiintyvän hieman luonnossakin, mutta enimmäkseen niitäkin syntyy ydinreaktoreissa.
 
Transuraanisia alkuaineita on tutkittu paljon [[Lawrence Berkeley National Laboratory]]ssa [[Kalifornia]]ssa ja [[Joint Institute for Nuclear Research]]issä [[Dubna]]ssa, [[Venäjä]]llä; tutkijat molemmissa keskuksissa ovat jakaneet toisilleen riippumatonta tutkimustietoa [[rutherfordium]]ista, [[dubnium]]ista ja [[seaborgium]]ista, jotka olivat kolme ensimmäistä [[transaktinoidi]]sta alkuainetta. [[Saksa]]lainen tutkimusryhmä [[Institute for Heavy Ion Research]]issä [[Darmstadt]]issa löysi [[bohrium]]in, [[hassium]]in, [[meitnerium]]in, [[darmstadtium]]in, [[röntgenium]]in ja [[kopernikium]]in. Dubnan laboratoriossa Venäjällä Berkeleyn keskuksen avustuksella ja toimien yhteistyönä kalifornialaisen [[Lawrence Livermore National Laboratory]]n kanssa kehitettiin [[ununtrium]] (alkuaine nro 113) ja [[ununpentium]] (alkuaine nro 115).
Rivi 9:
Transuraanisia alkuaineita fermiumiin (nro 100) saakka valmistetaan siten, että ytimet sieppaavat neutroneja, jotka sitten [[beetahajoaminen|beetahajoamisen]] seurauksena muuttuvat protoneiksi kasvattaen ytimen järjestyslukua. Transfermium-alkuaineita (järjestysluku > 100) valmistetaan pommittamalla transuraanikohteita kevyillä hiukkasilla. Viime aikoina keinotekoisten alkuaineiden valmistamisessa on käytetty myös keskikokoisten alkuaineiden ytimien pommittamista muihin keskikokoisiin alkuaineisiin.
 
Transuraanisten alkuaineiden kaikki isotoopit ovat [[radioaktiivisuus|radioaktiivisia]], koska niiden raskaat ytimet ovat epävakaita, ja transaktinoideilla, yliraskailla alkuaineilla, on erityisen lyhyt [[puoliintumisaika]]. Kuitenkin ytimien rakennetta koskevien teorioiden perusteella fyysikot ovat ennustaneet, että tietyillä [[transaktinoidi|tranaktinoideilla]] saattaa olla suhteellisen vakaita isotooppeja. Esimerkiksi [[UnunkvadiumFlerovium|alkuaineen 114]] isotoopin 298 (ytimessä 114 [[protoni]]a ja 184 [[neutroni]]a) pitäisi olla erittäin vakaa ja muistuttaa [[lyijy]]ä kemiallisilta ominaisuuksiltaan. Kuitenkin ne kolme alkuaineen 114 eri [[isotooppi]]a, joita on valmistettu, sisältävät kaikki vähemmän kuin tarvittavat 184 neutronia.
 
==Katso myös==