Ero sivun ”Viipurin Diakonissalaitos” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w
p w
Rivi 4:
Viipurin Diakonissalaitos perustettiin v. 1869 [[Dresden]]in diakonissalaitoksen suomalaisen diakonissan Olga Hackmanin testamenttivaroilla ja muiden [[Hackman]]in perheen jäsenten lahjoittamilla varoilla, sekä [[Viipurin saksalainen seurakunta|saksalaisen seurakunnan]] pastori Julius Stegerin Saksasta, Venäjältä ja Sveitsistä orpolapsien auttamista varten keräämillä rahoilla.
 
Ensimmäisenä perustettiin orpolastenkoti 1868, jonka johtajana toimi dresdeniläinen sisar Augusta Köhler. Diakonissalaitos perustettiin kauppaneuvos [[Johan Friedrich Hackman|J. F. Hackmanin]] kotona 2.3.1869. Laitoksen johtajaksi valittiin dresdeniläinen sisar Amalie Fröhlich. Diakonissalaitoksen sielunhoitajaksi tuli saksalaisen seurakunnan pastori Julius Steger. Diakonissalaitoksen 30 paikkainen sairaala perustettiin v. 1873. Lastentarha perustettiin 1879, sitäkin johti saksalainen dresdeniläinen sisar. Toinen lastentarha avattiin Pietarin esikaupungissa.<ref>Verraton tieWiren, s. 147-148</ref>
 
Amalie Fröhlichin matkustettua takaisin Saksaan 883 seuraavaksi johtajattareksi valittiin neiti Eva Collan, ja vuonna 1886 neiti Emma Meten, joka myöhemmin vihittiin [[diakonissa]]ksi. Vuodesta 1906 lähtien johtajattarena toimi Helsingin Diakonissalaitoksesta kutsuttu tyttökoulun opettaja Greta Brax, ja hänen jälkeensä vuodesta 1931 Siviä Saarinen.<ref>Verraton tieWiren, s. 148-149</ref>
 
Viipurin Diakonissalaitoksen silmäsairaala rakennettiin professori Gustaf Julius Strömborgin (1830–1899) muistoksi kerätyn rahaston varoilla v. 1905. Silmäsairaalassa hoidettiin monien vuosien ajan noin puolet Suomen silmäsairaista. Ensimmäiset kolme diakonissaa vihittiin tehtäviinsä 1907, uusia oppilaita otettiin 6.
 
Pastori Uno Nordström (Nortia) toimi diakonissalaitoksen johtajana 1911 alkaen, vuoteen 1918 asti, jolloin laitoksessa oli diakonissoja jo 58. Nordströmin toimikautena sisaria alettiin lähettää seurakuntiin.<ref>Verraton tiename=W149>Wiren, s. 149</ref>
 
Rovasti Elias Pentti toimi Diakonissalaitoksen johtajana vuosina 1924-1930. Pastori [[Otto Korpijaakko]] tuli johtajaksi v. 1931. Uusi sisätautisairaala avattiin vuonna 1931, 130:llä potilaspaikalla.<ref>Verraton tie, s. 149<name=W149/ref> Vuonna 1938 Rovasti Elias Pentti valittiin toisen kerran johtajaksi.
 
Talvisodan jälkeen Viipurin Diakonissalaitos evakoitiin [[Karkku]]un. Viipurin menetyksen jälkeen vuonna 1940{{selvennä}} siirrettiin Diakonissalaitos Lahteen.<ref>Verraton tieWiren, s. 149-150</ref>
 
== Katso myös ==
Rivi 21:
 
== Lähteet ==
* Kansanaho, Erkki: ''Sisälähetys ja diakonia SuomenkirkossaSuomen kirkossa 1800-luvulla'', SuomenkirkonSuomen kirkon sisälähetysseura, Pieksämäki, 1960
* Toim. Nikolainen Aimo T., Pirinen Kauko, Simojoki Martti, Sinnemäki Maunu: ''Kirkko Suomessa'', Weilin + Göös Ab, Tapiola, 1968
* Ljungberg, Emmi: ''Diakonissatoimi'', Kansanvalistus-seura, Helsinki, 1889
* Toim. Nikolainen Aimo T., Pirinen Kauko, Simojoki Martti, Sinnemäki Maunu (toim.): ''Kirkko Suomessa'', Weilin + Göös Ab, TapiolaEspoo, 1968
* Wiren, Edvin: ''Verraton tie. Diakonian raamatullinen pohja, historiallinen kehitys ja nykyiset työmuodot'', WsoyWSOY, Helsinki, 1947
 
===Viitteet===