Ero sivun ”Mandelaiset kielet” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.5.4) (Botti lisäsi: sw:Lugha za Kimande |
p typo |
||
Rivi 3:
Suurimpia mandekieliä ovat [[mandingon kieli|mandingo]] ja sen lähisukukielet [[maninkan kieli|maninka]] ja [[malinken kieli|maninke]] (noin 9 miljoonaa puhujaa [[Mali]]ssa, [[Burkina Faso]]ssa, [[Guinea]]ssa, [[Senegal]]issa ja [[Liberia]]ssa), Malin pääkieli [[bambaran kieli|bambara]], Burkina Fason [[djulan kieli|djula]] ja [[soninken kieli|soninke]] (noin miljoona puhujaa lähinnä Malissa ja Burkina Fasossa). Muita kieliä ovat [[busan kieli|busa]], [[kpellen kieli|kpelle]], [[manon kieli|mano]], [[menden kieli|mende]], [[samon kieli|samo]] ja [[vain kieli|vai]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Anhava, Jaakko | Nimike = Maailman kielet ja kielikunnat | Julkaisupaikka = Tampere | Julkaisija = Gaudeamus | Vuosi = 1999 | Sivu = 127 | Tunniste = ISBN 951-662-734-X}}</ref>
Useimmat mandelaiset kielet toimivat yhteisöjen suullisen kanssakäymisen välineinä. 1800–1900-lukujen vaihteessa vaita, mendeä, [[loman kieli|lomaa]], [[kpemen kieli|kpemeä]] ja [[bamanan kieli|bamanaa]] varten laadittiin omaperäiset kirjoitusjärjestelmät, jotka eivät yleensä saaneet laajempaa käyttöä (ks. [[vai-kirjoitus]], [[mende-kirjoitus]]). Mandingoa, maninkaa ja djulaa kirjoitetaan [[arabialainen kirjaimisto|arabialaisella]], eräitä muita kieliä [[
==Lähteet==
|