Ero sivun ”Bernard Montgomery” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p disambig link using AWB |
||
Rivi 30:
Vuonna [[1921]] Montgomery komennettiin esikuntaupseeriksi prikaatiin [[Cork (kreivikunta)|Corkissa]], jossa [[Irlannin itsenäisyyssota]]a käytiin kiivashenkisesti. Vaikka [[IRA]] oli tappanut Montgomeryn serkun, hänen toimintaansa sodassa ei pidetty yhtä brutaalina kuin esimerkiksi samalla alueella toimineen [[Arthur Percival]]in. Montgomery ei nähnyt ongelmia hallituksen politiikassa, mutta henkilökohtaisesti hän piti konfliktia mahdottomana voittaa ja piti brittijoukkojen vetäytymistä ainoana järkevänä ratkaisuna.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä monet lupaavat nuoret upseerit, jotka olivat ylenneet normaalia virka-astettaan ylemmäksi, palautettiin takaisin virkaansa vastaavaan arvoon ja asemaan, joten Montgomery siirrettiin takaisin 1. Kuninkaalliseen Warwickshiren pataljoonaan vuonna [[1925]] komppanianpäälliköksi ([[kapteeni (sotilasarvo)|kapteeni]]). Montgomeryn täytyi nyt yletä uudestaan upseerinarvoissa. Hän avioitui Elizabeth Carverin kanssa vuonna [[1927]] ja lopulta hänet ylennettiin 1. Kuninkaallisen Warwickshiren pataljoonan everstiluutnantiksi vuonna [[1931]] palvelemaan [[Palestiina|brittien Palestiinassa]], [[Egypti]]ssä ja Intiassa. Hänet ylennettiin everstiksi ja nimitettiin kouluttajaksi [[brittiläinen Intian armeija|Intian ameijan]] sotilasoppilaitokseen [[Quetta]]ssa Intiassa. Montgomery säilytti, kuten oli tavallista, yhteyden vanhaan rykmenttiinsä ja hänestä tuli vuonna [[1947]] rykmentin kunniaeversti. Vuonna [[1937]] hänestä tuli 9. prikaatin komentaja ja samana vuonna hänen vaimonsa menehtyi sairauteen. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja hän sai komentoonsa [[brittiläinen 8. divisioona|8. divisioonan]] Palestiinassa.
==Toinen maailmansota==
Rivi 37:
===Pohjois-Afrikka ja Italia===
[[Kuva:Montgomery watches his tanks move up.jpg|thumb|280px|right|Montgomery [[M3 Lee|M3]] Grant panssarivaununsa tornissa Pohjois-Afrikassa lokakuussa 1942]]
[[Kuva:Gen.
Pian Britanniaan paluunsa jälkeen hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja oltuaan erilaisissa tehtävissä kotisaarilla, hänet nimitettiin [[brittiläinen 8. armeija|8. armeijan]] komentajaksi Pohjois-Afrikassa elokuussa [[1942]] sen jälkeen kun alun perin tehtävään nimitetty [[William Gott]] oli kuollut, kun hänen koneensa oli ammuttu alas matkalla [[Kairo]]on.
Rivi 44:
[[Alam Halfan taistelu]]ssa, joka alkoi 31. elokuuta 1942, [[Erwin Rommel]]in joukot yrittivät puhkaista brittien rintamalinjan ja saartaa suurimman osan 8. armeijaa. [[Ultra-tiedustelu]]n avattua tiedot Rommelin suunnitelmista hyökkäys torjuttiin ja läpimurrot pysäytettiin ennen kohteita. Taistelun jälkeen Montgomerya arvosteltiin siitä, ettei hän hyökännyt vetäytyviä saksalaisia vastaan. Kuitenkin yksi Montgomeryn vahvuuksia komentajana oli se, että hän ymmärsi joukkojensa suorituskyvyn rajat. Hänen arvionsa mukaan 8. armeija ei olisi pystynyt voittamaan saksalaisia liikkuvassa, vakiintumattomassa mekanisoidussa taistelussa vaan ryhtyminen sellaiseen taisteluun antaisi saksalaisille yliotteen.
Vaikka [[Winston Churchill]] erotti Auchinleckin, koska tämä ei ollut tarpeeksi hyökkäävä, Montgomerylle Churchill antoi enemmän aikaa kuin Auchinleck oli pyytänyt sen hyökkäyksen valmisteluun, joka aloitti [[El Alameinin toinen taistelu|El Alameinin taistelun]]. Ennen kuin Montgomery otti komennon, Pohjois-Afrikan taistelut olivat olleet kokonaisuutena tuloksettomia; kumpikin osapuoli voitti taisteluja, mutta ei onnistunut saamaan ratkaisevaa yliotetta. Montgomery oli havainnut tämän eikä aikonut taistella ennen kuin pystyisi saamaan selvän voiton. Montgomery kannatti tarkkaa suunnittelua ja joukkojensa harjoittelua, jotka myös saivat käyttöönsä enemmän panssareita kuin Auchinleckin aikana. Kun El Alameinin taistelu alkoi, 8. armeijalla oli käytössä 500–700 <ref name="Desert"/><ref name="Hart">{{Kirjaviite | Tekijä=Liddell Hart, B.H. | Nimeke=History of the Second World War | Julkaisija= Da Capo | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 0-306-80912-5}}</ref
Kun brittien siihen mennessä suurin tykistökeskitys toisessa maailmansodassa alkoi 23. lokakuuta, Montgomery on varma siitä että hän tulisi voittamaan, ei joukkojen liikuttelulla vaan taktisella yllätyksellä ja sitä seuraavalla väsytystaistelulla. Montgomery kuvasi tätä termillä ”tappamisottelu” (''killing match''). Brittien ilmaherruus, tykistöylivoima ja saksalaisten jatkuva polttoainepula käänsivät taistelun lopputuloksen väistämättä liittoutuneiden voitoksi. Rommel aloitti joukkojensa vetäytymisen 2. marraskuuta, mutta [[Adolf Hitler]] kielsi perääntymisen ja käski pitää rintamalinjat ”voitto tai kuolema” -käskyllään. Tämä ei ollut mahdollista ja motorisoidut joukot määrättiin vetäytymään<ref name="Rommel">{{Kirjaviite | Tekijä=Rommel, Erwin | Nimeke=The Rommel Papers | Julkaisija=Da Capo | Vuosi=1953 | Tunniste=ISBN 0-306-80157-4}}</ref>, mutta motorisoimattoman jalkaväen 25 000 miestä joutui antautumaan<ref name="Desert"/>. Tämä oli briteille sodan ensimmäinen suuri voitto maalla.
Montgomery sai [[Bathin ritarikunta|ritarin]] arvon ja ylennettiin kenraaliksi. Montgomeryn myöhempi hidas ja tasainen eteneminen kun saksalaiset vetäytyivät satoja kilometrejä kohti Tunisiassa olevia tukikohtiaan ei ollut vaikuttavaa, mutta siinä käytettiin brittiarmeijan logistista- ja tulivoimaylivoimaa samalla kun vältettiin liikkuvuutta vaativia taisteluja. Samalla se antoi liittoutuneille vaikutelman, että sota Pohjois-Afrikassa oli kääntynyt heidän menestyksekseen. Montgomery piti aloitteen, hyökäten ylivoimalla sopivaksi katsomalla hetkellään ja samalla Rommel vetäytyi samaan tahtiin kohti Tunisiaa, mutta oli koko ajan sivustakoukkausten uhkaama.<ref name="
Liittoutuneiden seuraava suurhyökkäys oli [[operaatio Husky]], maihinnousu [[Sisilia]]an. Montgomeryn ja yhdysvaltalaisten komentajien väliset jännitteet alkoivat juuri Sisilian operaation aikana. Montgomery onnistui muuttamaan maihinnoususuunnitelmaa varovaisempaan suuntaan. Liittoutuneiden sisäiset jännitteet kasvoivat, kun yhdysvaltalaiset komentajat [[Dwight D. Eisenhower|Eisenhower]], [[George S. Patton|Patton]] ja [[Omar Bradley|Bradley]] loukkaantuivat Montgomeryn asenteiden ja mahtailun vuoksi. He olivat närkästyneitä hänelle, mutta samalla arvostivat hänen taitojaan kenraalina. Montgomery jatkoi 8. armeijan komennossa maihinnousuissa [[Italia]]n mantereelle. Pian tämän jälkeen hänet kutsuttiin takaisin Britteinsaarille osallistumaan operaatio Overlordin, [[Normandian maihinnousu]]n, suunnitteluun. Montgomeryn vastuulle tuli [[brittiläinen 21. armeijaryhmä|21. armeijaryhmän]] komentajan tehtävät ennen Normandian maihinnousua ja tätä yhtymää hän komensi Euroopan sodan loppuun.
Rivi 83:
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Montgomery, Bernard Law | Nimeke=Sodankäynti kautta aikojen | Selite=(A history of warfare, 1968.) Toimitus: John Hadfield & George Speaight. Suomentanut Tauno Kuosa | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1973 | Tunniste=ISBN 951-0-00649-1}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Sotamarsalkka Montgomeryn muistelmat | Suomentaja = Kivilahti, Toivo J. | Vuosi = 1959 |
Selite = The Memoirs of Field-Marshal the Viscount Montgomery of Alamein, K. G. (1958) | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö }}
Rivi 100:
{{AAKKOSTUS:Montgomery, Bernard}}
[[Luokka:Brittiläiset marsalkat]]
[[Luokka:Vuonna 1887 syntyneet]]
| |||